Bengalin jako
Bengalin jako oli 1905 tehty hallinnollinen jako, jossa Brittiläisessä Intiassa sijainnut alue jaettiin kahtia Itä-Bengaliksi ja Länsi-Bengaliksi.
Bengalin alueella Brittiläisessä Intiassa muslimit jäivät syrjään maan liiketoiminnassa ja teollisuudessa, etenkin Itä-Bengalissa, joka oli kaukana kaupankäynnin keskipisteestä. Hindut olivat hallitsevassa asemassa lähes kaikilla yhteiskunnan aloilla. Muslimien ja hindujen vastakkainasettelun ja hallinnon tehostamisen nimissä Intian varakuningas ja kenraalikuvernööri George Curzon päätti vuonna 1905 toteuttaa Bengalin jaon, jossa alue jaettiin hinduenemmistöiseen Länsi-Bengaliin, jonka pääkaupunkina toimi Kalkutta ja muslimienemmistöiseen Itä-Bengaliin, jonka pääkaupunki oli Dhaka.[1][2] Paikallisen väestön mielipidettä asiaan ei kysytty, mikä nostatti Bengalissa suuria mielenosoituksia ja brittiläisten tuotteiden boikotin. Britit tukahduttivat mielenosoitukset, mutta nationalismin nousua ei kukistettu. Tapahtumia seuranneiden terrori-iskujen ja väkivallantekojen jälkeen britit yrittivät tilanteen lieventämistä poliittisilla uudistuksilla.[3] Bengali yhdistettiin entiselleen vuonna 1911 protestien seurauksena. Sen jälkeen alueen provinssijaottelu perustui yhteisiin kieliin uskonnon sijasta.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Bangladesh - The Division of Bengal, 1905-12 countrystudies.us. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Bangladesh - The British period, c. 1700–1947 Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
- ↑ India - The Independence Movement countrystudies.us. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ India Today: Partition of Bengal, 1905: All about the divide and rule that spurred protests India Today. 16.10.2018. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)