Intian varakuningas ja kenraalikuvernööri
Intian varakuningas ja kenraalikuvernööri johti Brittiläisen Intian hallintoa vuosina 1774–1950. Varakuningas edusti Britannian kruunua Intiassa ja toimi sen itsenäistymisen (1947) jälkeen maan valtionpäämiehenä kenraalikuvernöörin arvolla. Tämä Intian korkeimman brittiläisen hallintoviranomaisen asema perustettiin vuonna 1773 Kalkutan satamaa hallinneen Fort Williamin linnoituksen kenraalikuvernöörin virkana. Aluksi kenraalikuvernööri hallinnoi suoraan vain linnoituksen aluetta ja valvoi Britannian Itä-Intian kauppakomppanian virkamiesten toimintaa. Vuonna 1833 kuvernöörin valta laajennettiin kattamaan koko Brittiläinen Intia.
Intian varakuningas ja kenraalikuvernööri | |
---|---|
Viceroy and Governor-General of India | |
Virka-asunto | Varakuninkaan palatsi, New Delhi |
Nimittäjä | Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija |
Perustettu | 20. lokakuuta 1774 |
Ensimmäinen | Warren Hastings |
Viimeinen |
Louis Mountbatten (helmi-elokuu 1947) (Brittiläisen Intian varakuningas) |
Lakkautettu | 26. tammikuuta 1950 |
Vuonna 1858 Itä-Intian kauppakomppania lakkautettiin ja sen hallinnoimmat alistettiin brittihallitukselle, joka muodosti alueelle kruunua edustaneen varakuninkaan johtaman Intian varakuningaskunnan (British Raj). Varakuninkaan johtama keskushallinto hallinnoi vain Intian brittiläisiä provinsseja (ml. Punjab, Bombay, Madras, Yhdistyneet provinssit) jättäen loput alueista itsehallinnollisiksi maharadžojen hallitsemiksi ruhtinaskunniksi, jotka eivät olleet brittihallinnon alaisuudessa, vaan eräänlaisessa feodaalisuhteessa monarkkiin eli varakuninkaaseen.
Kun Intia itsenäistyi vuonna 1947, varakuninkuus lopetettiin ja maa jäi Intian dominion asemassa uuden kenraalikuvernöörin hallinnon alaisuuteen. Intian dominion kenraalikuvernöörin virka lopetettiin vuonna 1950, kun Intiasta tuli tasavalta.