Baranavitšy

Baranavitšy (valkoven. Бара́навічы, ven. Бара́новичи, Baranovitši, puol. Baranowicze) on kaupunki Valko-Venäjän Brestin alueella. Vuoden 2009 väestönlaskennassa Baranavitšyn väkiluku oli 168 240, ja kaupunki oli Valko-Venäjän kahdeksanneksi suurin. Se on merkittävä rautateiden risteyspaikka, yliopisto- ja varuskuntakaupunki. Tärkeänä kaupunkina se oli hallinnollisesti suoraan maakuntahallinnon alainen.[1][2]

Baranavitšy, Baranovitši
(Баранавічы, Барановичи)
Baranavičy Montage (2017).jpg
vaakuna
vaakuna

Baranavitšy, Baranovitši

Koordinaatit: 53°07′56″N, 26°01′20″E

Valtio Valko-Venäjä
Alue Brestin alue
Perustettu 1706 (kirjallinen maininta)
Korkeus 170–210 m
Väkiluku (10/2009) 168 240









Kaupungilla on useita ystävyyskaupunkeja, joihin kuuluu Heinola.lähde?

HistoriaMuokkaa

Ensimmäinen maininta Baranowicze-nimisestä kylästä on vuodelta 1706. Tuolloin kylä oli puolalaisen Rozwadowskin suvun yksityisomaisuutta[3]. Puolan jaoissaselvennä kaupunki siirtyi Venäjälle. Vuonna 1870 siitä tuli merkittävä VarsovaMoskova- ja VilnaLviv-ratojen välietappi. Väkiluku alkoi nopeasti kasvaa, vuonna 1883 asukkaita oli jo lähes 2 000 ja 1897 jo 4 600, joista noin puolet juutalaisia. Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1919−1921 kaupunki siirtyi takaisin Puolan haltuun, jolloin se sai myös kaupunkioikeudet. Vuonna 1921 asukasluku oli jo yli 11 000, joista 67 prosenttia puolalaisia ja loput pääasiassa valkovenäläisiä, puolalaisia ja venäläisiä. Vuoteen 1939 mennessä asukasluku kasvoi lähes 30 000:een.lähde?

Neuvostoliitto miehitti kaupungin 1939, ja alueelle tuli yli 3 000 juutalaispakolaista Saksan miehittämiltä alueilta. Kesäkuussa 1941 Saksa miehitti alueen, ja saman vuoden elokuussa perustettiin ghetto yli 12 000 juutalaiselle, joista suurin osa siirrettiin seuraavan vuoden aikana keskitys- ja tuhoamisleireille. Puna-armeija miehitti kaupungin 8. kesäkuuta 1944, ja koko alue siirtyi osaksi Neuvostoliittoon kuulunutta Valko-Venäjän sosialistista neuvostotasavaltaa. Tuolloin myös puolalainen nimi Baranowicze muutettiin nykyiseen venäläiseen asuunsa. Neuvostoaikana kaupunki teollistui huomattavasti. Vuonna 1991 siitä tuli osa itsenäistynyttä Valko-Venäjää.lähde?

Kaupungissa toimii Baranovitšin valtiollinen yliopisto.[4]

LiikenneMuokkaa

Kaupungissa on varsin kattava bussiverkosto.[5]

Baranavitšy on merkittävä rautateiden risteysasema. Rautateitse kaupungista pääsee kuuteen suuntaan.[6] Kaupungissa on kaksi keskeistä rautatieasemaa: Baranavitšyn keskusasema ja Baranavitšyn Polesian asema. Rautatiereiteistä tärkein on Minsk−Baranovitšy−Brest, jota pitkin kulkee junia Varsovasta ja Brestistä Moskovaan. Muita merkittäviä rautatieyhteyksiä ovat reitit MahiljouAsipovitšySlutsk−Baranavitšy ja etelästä pohjoiseen vievä Luninets−Baranavitšy−LidaVilna.

Tieyhteyksistä huomattavin on moottoritie M1 (E30) Minsk−Baranavitšy−Brest[6], joka muodostaa samalla nopeimman valtatieyhteyden Minskistä ja Moskovasta Varsovaan.lähde?

Kaupungin eteläosissa on Baranavitšyn lentotukikohta, jonka kiitotie on 2,9 kilometriä pitkä.lähde?

LähteetMuokkaa

  1. Е.Л. Макаревич (toim): Атлас Автомобиьных Дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  2. Перепись населения Республики Беларусь 2009 года, Таблица 1.2, Численность Населения Областей И Районов - Брестская (pdf) (Valko-Venäjän tasavallan väestönlaskenta 2009, Väestö alueissa ja piireissä - Brestin alue) 5.8.2010. belstat.gov.by. Viitattu 18.3.2011. (venäjäksi)
  3. Baranavičy town radzima.org. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  4. Institutions of Higher Education (in Belarus) Julkaisija = The Ministry of Education of the Republic of Belarus minedu.unibel.by. 2008+. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  5. Dubrovin Yauheni: Public transport in Baranavitsy, Belarus bartrans.net. 2006−2008. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  6. a b Беларусь Автодорожная (Belarus Avtodorožnaja) 1:1 200 000. Minsk: Квадрограф, 2008. (venäjäksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa