Babylonin vankeus

Wikimedia-luetteloartikkeli
(Ohjattu sivulta Babylonin pakkosiirtolaisuus)

Juudan kohtaloMuokkaa

 
Eugène Delacroix'n (1798–1863) maalaus Babylonin vankeus.

Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.[1]

Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin aikana antaen vain köyhien jäädä sinne[2]. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja koko väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen.[3]. Kun Persian kuningas Kyyros (Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan[4]. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella.[5]

Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen kristinuskonkin nostalgiselle kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä metaforaa esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi Balkanilla, luovutetun Karjalan kysymyksen yhteydessä sekä Neuvostoliiton sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä.

Professori Simo Parpola kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.1.1992, jossa hän jostain syystä määrittelee vankeuden pituudeksi 300 vuotta: ”Lukemattomat seikat viittaavat siihen, että juutalaiset – jotka olivat sentään kolmesataa vuotta eli seitsemän sukupolven ajan Babyloniassa vankeina – omaksuivat täydellisesti maan kulttuurin ja uskonnon; ne fanaatikot, jotka palasivat sitten Israeliin, toivat sen mukanaan jokseenkin sellaisenaan. Lähi-idän maat olivat jo kauan ennen ajanlaskumme alkua samaa kulttuuripiiriä.”

Baabelin vankeudeksi kutsutaan myös Avignonin vankeutta eli ajanjaksoa 13091377, jolloin Rooman paavit olivat vastentahtoisessa maanpaossa Avignonissa, Ranskassa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Konttinen, Matti (toim.): Antiikin kansoja ja valtioita, Vuodesta 970 eKr. vuoteen 277 eKr, s. 20. Ihmiskunnan värikkäät vaiheet. Suomennos Heikki Kaskimies. Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-369-3.
  2. 2. Kun. 24:8–16
  3. 2. Kun. 25:1–21
  4. Esra 1:1–6
  5. Esra 6:1–15


Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Babylonin vankeus.