Avaa päävalikko
Auvo Maunula
Maunulan jatkosodassa komentaman LeLv 12:n kalusto, Fokker D.XXI -hävittäjä.
Morane-Saulnier M.S.406, konetyyppi jolla lentäessään Maunula sai surmansa.

Auvo Herman Toivo Maunula (7. kesäkuuta 1907 Alavieska17. toukokuuta 1944 Hirvas) oli suomalainen lentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Ritariksi nimitettäessä hänen sotilasarvonsa oli majuri. Maunula lensi noin 200 sotalentoa ja ampui alas kolme vastustajan lentokonetta.[1][2]

Elämä ja uraMuokkaa

Auvo Maunula syntyi Pohjois-Pohjanmaalla, Alavieskassa, kansakoulunopettaja Herman ja Anna (o.s. Rajaniemi) Maunulan perheeseen. Hän astui asepalvelukseen Ilmavoimien alokaskomppaniaan vuonna 1926. Sotilasuralle tähtäävä Maunula pyrki ja pääsi Reserviupseerikouluun, jonka käytyään hän suoritti Kadettikoulun kurssinumerolla 10 vuosina 1927–1929. Aktiiviura Ilmavoimissa jatkui koko 1930-luvun ajan. Talvisodassa Maunula toimi Lentolaivue 12:n Gloster Gladiator -hävittäjäkoneilla varustetun ensimmäisen lentueen päällikkönä.[3]

Jatkosodassa Maunula toimi laivueenkomentajana Täydennyslentolaivue 35:ssä, Fokker D.XXI -koneilla varustetussa Lentolaivue 12:sta sekä Lentolaivue 28:ssa, jonka kalustona oli Morane-Saulnier M.S. 406 -koneet. Maunula nimitettiin Aunuksen ryhmän komentajan Karl Oeschin 21. toukokuuta 1942 allekirjoittaman nimitysesityksen sekä Ilmavoimien komentajan Jarl Lundqvistin 15. elokuuta 1942 allekirjoittaman lisäesityksen jälkeen Mannerheim-ristin ritariksi 8. syyskuuta 1942 numerolla 90.[4] Nimitysperusteluissa mainitaan muun muassa Maunulan tiedustelulentäjänä sekä laivueen komentajana saavuttamat ansiot.[5]

Majuriksi ylennetty Maunula sai surmansa koulutuslennolla 17. toukokuuta 1944. Hänen ohjaamansa Morane-Saulnier -hävittäjä (MS-628) joutui syöksykäännöksen seurauksena syöksykierteeseen, josta kone ei enää oiennut, ja syöksyi matalasta korkeudesta järveen.[1] Maunula on haudattu Seinäjoen sankarihautausmaalle.[4] Auvo Maunula ja hänen puolisonsa Ester Jensen saivat kaksi poikaa. Reijo Jorma Maunula (1935–2013) oli ilmavoimien majuri, toimi johtajana Johtamistaidon Opistossa ja opetusneuvoksena Opetushallituksessa. Antero Maunula (1937–2014) oli eversti, joka toimi muun muassa Pohjan prikaatin komentajana.[6]

LähteetMuokkaa

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 26 – Ilmavoitot, osa 1. Espoo: Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99432-8-8.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Keskinen; Stenman 2003 s. 43
  2. Keskinen; Stenman 2006 s. 122
  3. Keskinen; Stenman 2003 s. 40
  4. a b Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 237
  5. Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 240
  6. Kadettiupseerit 1920–2000, s. 454. Maunula, Yrjö Antero. Helsinki: Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2000. ISBN 951-98334-3-9.