Augustus Welby Northmore Pugin (1. maaliskuuta 1812 Lontoo14. syyskuuta 1852 Lontoo)[1] oli brittiläinen arkkitehti ja kirjailija. Hän oli uusgoottilaisen tyylin kehittäjiä ja sen johtavia teoreetikkoja. Hän oli toinen Britannian parlamenttitalon eli Westminsterin palatsin suunnittelijoista ja vastasi rakennuksen sisustuksesta ja julkisivun koristeista.

Augustus Pugin

Arkkitehtuuriteoriat

muokkaa

Puginin isä oli arkkitehti Augustus Charles Pugin, joka koulutti poikansa ammattiin.[1]

Uransa alussa vuonna 1836 Pugin julkaisi arkkitehtuurin teoriaa käsitelleen kiistanalaisen teoksen Contrasts. Hän esitti kirjassaan väitteen, jonka mukaan kunkin yhteiskunnan tuottaman arkkitehtuurin laatu kertoo myös jotain itse yhteiskunnan tasosta.[1] Hän oli vuotta aiemmin kääntynyt katolilaisuuteen ja tullut siihen tulokseen, että keskiajan yhteisöllisyyden jälkeen uskonpuhdistus oli aiheuttanut henkisen taantumisen, joka huipentui 1800-luvun rappeutuneessa aatemaailmassa. Vaikka näkemys oli tuohon aikaan yleinen, Pugin jatkoi ajatusta esittämällä myös taiteiden ja arkkitehtuurin tason heikenneen vastaavasti.[2][1] Contrastissa oli asetettu rinnakkain kuvia keskiaikaisista ja nykyaikaisista rakennuksista, joista jälkimmäiset osoitettiin aina huonommiksi. Kristillisyyteen (erityisesti katolisuuteen) sidottujen eettisten ja henkisten normien asettaminen arkkitehtuurille merkitsi Puginille paluuta takaisin keskiajan goottilaiseen tyyliin.[2]

Pugin julkaisi 1841 teoksen True Principles of Pointed or Christian Architecture, jossa hän esitti goottilaisen arkkitehtuurin periaatteet. Noita periaatteita käytti esikuvinaan taidekriitikko John Ruskin, erityisesti teoksessaan Seven Lamps of Architecture (1849).[1][2] Vuonna 1843 ilmestyneessä teoksessa Apology for the Revival of Christian Architecture in England Pugin perusteli goottilaisen tyylin välttämättömyyttä uskonnon lisäksi myös kansallisuusaatteella, sillä se oli hänestä ainoa todella englantilainen arkkitehtuurityyli.[2]

Suunnittelutyöt

muokkaa
 
Puginin suunnittelema Killarneyn katedraali Irlannissa.

Julkaisujensa ansiosta Pugin alkoi saada vuodesta 1837 alkaen tilaustöitä tunnetuilta englantilaisilta katolisilta, kuten Shrewsburyn jaarli John Talbotilta, ja sen jälkeen hänet liitettiin katolisuuden uuteen tulemiseen. Hän oli mukana Oxfordin liikkeessä. Puginin varhaisista suunnittelutöistä merkittäviä olivat muun muassa Birminghamin St Chad’s Cathedral (1839–1841) ja Lontoon Southwarkin St. George’s Cathedral, jotka olivat molemmat katolisen kirkon katedraaleja. Liverpoolin Old Swaniin rakennettu St Oswald’s Church (1839) tuli sittemmin monien uusgoottilaisten seurakuntakirkkojen esikuva Englannissa ja muualla Euroopassa. Vuonna 1843 Pugin laati suunnitelman Balliol Collegen uudesta rakennuksesta, mutta se ei toteutunut. Puginin viimeisiksi jääneet merkittävät työt olivat hänen kotitalonsa ”The Grange” ja St. Augustine’s Church (1846–1851), molemmat Ramsgatessa.[1] Kaikkiaan hän suunnitteli noin 70 toteutunutta rakennusta.[2]

Vaimonsa kuoltua vuonna 1844 ja oman terveytensä heikennyttyä Pugin ei viimeisinä vuosinaan enää kyennyt tekemään suunnittelutöitä entiseen tahtiin. Hän omistautui Westminsterin palatsin suunnittelulle yhdessä Charles Barryn kanssa. Tässä rakennuksessa Puginin hienoimpana saavutuksena pidetään ylähuoneen tilojen suunnittelua.[1] Pugin kuoli 1852 ja hänet haudattiin suunnittelemaansa ja omalla kustannuksellaan rakennuttamaansa St. Augustine’s -kirkkoon.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g A.W.N. Pugin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.7.2014.
  2. a b c d e f Augustus Welby Northmore Pugin (englanniksi) Encyclopedia of World Biography. Yourdictionary.com. Viitattu 4.7.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa