August Wilhelm Eklund

suomalainen kartografi

August Wilhelm Eklund (25. maaliskuuta 181230. huhtikuuta 1837) oli suomalainen kartografi. Hänen laatimansa, vuonna 1840 painettu Suomen kartta oli ensimmäinen autonomisessa Suomessa julkaistu oman maan kartta ja samalla aikansa tarkin ja ajantasaisin Suomen kartta. Noin 30 vuoden ajan se muodosti Suomen kartan standardin, jonka mukaan useimmat karttojen tekijät niin Suomessa kuin ulkomaillakin laativat omat karttansa. Kiitoksena kartan julkaisemisesta keisari Nikolai II palkitsi kustantaja G. O. Waseniuksen briljanttikoristeisella kantasormuksella.

A.W. Eklundin lyhyt elämäMuokkaa

August Wilhelm Eklund syntyi Inkoossa 25. maaliskuuta 1812 tilanhoitajan perheeseen. Vuonna 1826 hänet hyväksyttiin maanmittausvirkakunnan oppilaaksi hänen ollessaan 14-vuotias, ja hän oli luultavasti toiminut jo tätä ennen jonkun maanmittarin apulaisena. Vuonna 1832 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon maanmittauksen opiskelijaksi ja vuonna 1835 hän suoritti professori J.J. Nervanderille filosofisen maanmittaustutkinnon. Maanmittarin pätevyyteen vielä vaadittua auskultantintutkintoa hän ei koskaan ehtinyt suorittaa, koska hän kuoli ”rintatautiin” 30. huhtikuuta 1837 ollessaan vain 25-vuotias. Muutamaa vuotta aikaisemmin hän oli aloittanut Suomen kartan laatimisen. Karttaa hän teki Päämaanmittauskonttorissa, sen arkistossa olevaa aineistoa hyödyntäen, esimiehensä, viraston ylijohtajan Carl Gustaf Tawaststjernan luvalla ja konttorin ”valvonnassa”. Kartan konseptin hän luovutti kuolinvuoteellaan sen kustantajaksi lupautuneelle G. O. Waseniukselle.

Suomen kartan kustantaminenMuokkaa

Eklundilta saamansa konseptin Wasenius lähetti Berliiniin kupariin kaiverrettavaksi, koska kuparipiirrostekniikka mahdollisti kaikkein parhaan tarkkuuden ja Suomessa tuon ammatin taitajia ei ollut. Tämän takia kartan valmistuminen viivästyi. Saksalaiset tekivät heille vieraissa nimissä paljon virheitä, minkä johdosta vedoksia piti lähettää moneen kertaan edestakaisin Suomen ja Saksan välillä. Hevosliikenteen aikakaudella liikenne oli hidasta ja meren jäätyminen välillä katkaisi yhteydet kuukausiksi. Niinpä painolaatat saatiin valmiiksi vasta vuonna 1840 ja Suomen kirjakauppoihin kartat saatiin vasta helmikuussa 1841.

Kartta oli menestys. Siitä otettiin kaikkiaan seitsemän painosta Suomessa vuosina 1840–1875 ja kaksi venäjän kielelle käännettyä painosta Venäjällä vuosina 1847 ja 1859. Noin 30 vuoden ajan kartta lienee ollut eniten myyty suurikokoinen Suomen yleiskartta.

Vuoden 1840 Suomen karttaMuokkaa

Kartan ensimmäisen painoksen nimeke on: Karta öfver Stor Fur¬stendömet Finland, suomennettuna Suomen suuriruhtinaskunnan kartta. Kartta oli yksikielisen ruotsinkielinen, mikä tuohon aikaan oli selviö. Suomenkielisten karttojen aika koitti vasta myöhemmin. Kartan mittakaavaksi ilmoitetaan 1:1 703 945. Kartalle on laadittu melkoinen määrä tietoa: muun muassa vesistöjä, asumuksia, tehtaita, teitä, kestikievareita ja paikannimiä. Tämä oli mahdollista teräväjälkisen kuparipiirrostekniikan ansiosta, mutta toisaalta teki kartasta vaikealukuisen, kun ”präntti” oli pientä. Pääsääntöisesti Eklundin kartan tiedot olivat luotettavia, mikä lisäsi suuresti kartan arvoa, sillä tuohon aikaan Suomessa myytiin myös Venäjällä tehtyjä Suomen karttoja, joiden luotettavuudessa oli paljon toivomisen varaa.

Eklundin kartan lähteistäMuokkaa

Eklundin kartan yksittäisenä tärkeimpänä lähteenä napapiirin eteläpuoleisen Suomen osalta oli Päämaanmittauskonttorissa säilytetyt insinööri Jakob Ulrik Ekwallin (1797–1827) vuosina 1820 ja 1826 laatimat käsin piirretyt Suomen kartat. Ekwall oli 1820-luvulla ollut laatimassa painettua Suomen karttaa, jonka kaivertamisen kuparilaatoille hän oli ehtinyt aloittaa. Vuonna 1827 hän kuitenkin August Wilhelm Eklundin lailla kuoli nuorena keuhkotautiin ja työ jäi kesken. Ekwallin karttoja Eklund täydensi monista lähteistä. Lappiin ei Ekwallin aineisto ylettynyt ja sen osalta Eklundin piti käyttää muita lähteitä. Lähteinä ovat olleet kenraalien van Suchtelen ja Oppermann johdolla laaditun suuren Venäjän kartan, ns. satalehtisen kartan, noin vuonna 1811 piirretty Lapin osuus sekä ruotsalaisen lääkärin Georg Wahlenbergin Kemin Lapin kartta vuodelta 1802 sekä 1830-luvulla toimitetun Suomen ja Arkangelin kuvernementin välisen rajankäynnin alkuperäiskartat. [1]

LähteetMuokkaa

  • Strang, Jan: Suomen karttakuvan kehitys 1800-luvulla. Osa II. August Wilhelm Eklundin Suomen kartta. Chartarum Amici, 2004 & 2005, nro 3–4/2004 ja 1/2005. ISSN 1795-4657.

ViitteetMuokkaa

  1. Strang, 2004–2005. (koko alkuperäisen Wikipedia-artikkelin lähde)