Atte Korhola

suomalainen biologi

Atte Korhola (s. 19. elokuuta 1957 Lahti[1]) on Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori vuodesta 2007. Hän on myös Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaava varadekaani. Korhola on johtanut ympäristömuutoksen tutkimusyksikköä (ECRU) vuodesta 1999. Hänen erityisalanaan ovat globaalit ympäristömuutokset, erityisesti ilmastonmuutos ja sen ekologiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

Atte Korhola
Atte Korhola elokuussa 2012.
Atte Korhola elokuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt19. elokuuta 1957 (ikä 66)
Lahti
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tutkimusalue ilmastonmuutos

Ura muokkaa

Atte Korhola väitteli Helsingin yliopiston maantieteen laitoksella vuonna 1993.[2] Hänen luonnonmaantieteen alaan kuuluva väitöskirjansa käsitteli Suomen rannikkoalueiden kohosoiden kehityshistoriaa ja ekosysteemidynamiikkaa sekä ilmaston ja paikallisten ympäristötekijöiden osuutta soiden kehityksessä.[3] Hän on toiminut luonnonmaantieteen ja hydrobiologian dosenttina Helsingin yliopistossa.[2]

Korhola hoiti arktisen globaalimuutoksen määräaikaisen professorin virkaa vuosina 2002–2007.[2] Hän oli Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan jäsen,[4] ja lisäksi hän on toiminut Suomen arktisen tutkimuksen strategian kirjoittajana ja kauppa- ja teollisuusministeriön turpeen käyttöä selvittäneessä työryhmässä sekä lukuisissa ilmastonmuutokseen liittyvissä asiantuntijatehtävissä.[5]

Korhola on johtanut Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen tutkimusyksikköä (ECRU) vuodesta 1999. Hänet nimitettiin ympäristömuutoksen professoriksi vuonna 2007,[2] ja hän toimii Helsingin yliopistossa myös bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaavana varadekaanina.[4]

Korhola on keskittynyt myöhemmässä tutkimuksessaan ilmastonmuutokseen, hiilen kiertoon, ekosysteemien ilmastovasteeseen, vesistöjen ekologiaan ja pohjasedimenteistä löytyvien fossiilisten pieneliöiden jäänteiden ja siitepölyhiukkasten kartoittamiseen ja analysointiin. Korhola on osoittanut tieteellisissä artikkeleissaan, että fossiililöydöksiä voidaan käyttää epäsuorana mittarina Suomen ilmastossa tapahtuneelle historialliselle vaihtelulle.lähde? Lisäksi Korhola on julkaissut vesistöjen ravinnekuormituksen muutoksia käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. Akateemisen toimintansa ohessa Korhola on toiminut ministeriöiden, järjestöjen ja yritysten asiantuntijana ympäristöasioissa, luennoinut ilmastonmuutoskysymyksistä erilaisissa tapahtumissa sekä osallistunut aktiivisesti ilmastokeskusteluun mediassa. Hän on koordinoinut useita kansallisia ja kansainvälisiä ilmastonmuutokseen liittyviä tiedehankkeita sekä julkaissut yli 120 ympäristömuutoksen eri ulottuvuuksia käsittelevää artikkelia kansainvälisissä vertaisarvioiduissa tiedesarjoissa. Korhola johtaa Helsingin ja Tukholman yliopistojen yhteistä strategista Arctic Avenue –hanketta, joka pyrkii vahvistamaan yliopistojen välistä tutkimusyhteistyötä arktisen tutkimuksen alueella. Hän on Euroopan Tiedeakatemioiden (EASAC) ympäristötyöryhmän jäsen ja kuuluu usein kansainvälisten tutkimusverkostojen johtoelimiin. Korhola on Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n Fellow ja Suomen World Visionin hallituksen jäsen. Korhola on myös yksi toimittajista Journal of Paleolimnology ja Quaternary International -lehdissä.[4]

Näkemyksiä muokkaa

Atte ja Eija-Riitta Korholan mukaan ympäristöjärjestöjen ajama ilmastopolitiikka on ollut sarja virhearviointeja, jotka kiihdyttävät metsätuhoa ja ovat haitallisia ilmastonmuutoksen hillintään. Atte Korholan mukaan järjestöjen ilmasto- ja energiakannanotot perustuvat yksipuoliseen tietoon.[6]

Yksityiselämä muokkaa

Atte Korhola oli naimisissa entisen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan kanssa.[7]

Korhola on vakaumuksellinen kristitty.[8]

Kirjat muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. HY: Atte Korhola arktisen globaalimuutoksen professoriksi 30.1.2002. Helsingin yliopisto. Viitattu 3.9.2020.
  2. a b c d Professorinimitykset 15.1.2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 3.9.2020.
  3. Korhola, Atte: Mire induction, ecosystem dynamics and lateral extension on raised bogs in the southern coastal area of Finland. Fennia 170:2. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1992. (englanniksi)
  4. a b c Atte Korhola Helsingin yliopisto. Viitattu 3.9.2020. (englanniksi)
  5. Korhola, Atte – Leader of the group Helsingin yliopisto. Viitattu 3.9.2020. (englanniksi)
  6. Rantanen, Miska: Korholat: Ympäristöjärjestöjen asema asiantuntijoina yliarvostettu. Helsingin Sanomat, 18.6.2008, s. A4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.9.2020.
  7. Tähtivaara, Sarianne: Eija-Riitta Korhola avioerostaan Eevassa: Yritän antaa anteeksi itselleni ja toiselle 3.2.2016. MTV. Viitattu 3.9.2020.
  8. Haikala, Topias: Professori Atte Korholan mielestä ideologiaksi typistetty uskonto on hirviö – ”Kristinusko on ensisijaisesti mystiikkaa ja vasta toissijaisesti etiikkaa” Kirkko ja kaupunki. 31.8.2020. Viitattu 3.9.2020.