Atri Arimo
Atri Santeri Arimo (vuoteen 1899 Adrian Alexander Sandström, 11. syyskuuta 1878 Jalasjärvi – 16. maaliskuuta 1950 Tampere)[1] oli metsänhoitaja, joka sai ensimmäisenä Suomessa metsäneuvoksen arvonimen vuonna 1934.[2]
Arimon vanhemmat olivat nahkurimestari Johan Israel Sandström ja Catharina Mathilda Rank ja puoliso vuodesta 1906 Louise Helga Georgina Brüning. Hän tuli ylioppilaaksi 1899 Vaasan suomalaisesta reaalilyseosta ja sai päästötutkinnon Evon metsäopistosta 1902, jolloin hänestä tuli myös metsäkonduktööri. Arimo toimi opettajana Evon metsäopistossa 1907–1908 ja koekalastusaseman ja -koulun johtajana 1907–1909, mutta ennen muuta metsänhoitajana useilla eri hoitoalueilla, kuten Ounasjoella, Kuhmossa, Paltamossa ja Kajaanin kaupungissa. Metsähallituksen piirikuntapäällikkönä hän työskenteli Perä-Pohjolassa, Pohjanmaalla ja Länsi-Suomessa. Arimo oli alansa useiden eri järjestöjen jäsen ja toimihenkilö, mutta aktiivi myös muun muassa uittoyhdistyksissä ja toimi uittopäällikkönäkin, samoin kuin pakkolunastuslautakuntien puheenjohtajana ja jäsenenä. Arimo julkaisi teoksen Metsänarvioimisen alkeet (1909), josta otettiin neljä painosta, suomensi metsänarvioimiskirjallisuutta ja toimitti kaksi vuosikertaa Tapio-lehteä.[2]
Kenraaliluutnantti Atri Reino Arimo ja majuri Atri Olavi Arimo olivat Atri S. Arimon poikia.
Lähteet
muokkaa- ↑ Tuomas Möttönen: Metsäneuvos Atri Arimo (1878–1950). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.2.2016. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b ”Arimo (Sandström), Atri Santeri”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 39–40. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.