Avaa päävalikko
Astemitsoli
Astemitsoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-[(4-fluorifenyyli)metyyli]-N-[1-[2-(4-metoksifenyyli)etyyli]piperidin-4-yyli]bentsimidatsol-2-amiini
Tunnisteet
CAS-numero 68844-77-9
ATC-koodi R06AX11
PubChem 2247
DrugBank DB00637
Kemialliset tiedot
Kaava C28H31N4FO 
Moolimassa 458,586
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 149 °C (300 °F) [1]
Liukoisuus veteen 0,432 g/l[2]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 96,7 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 24 tuntia[2]
Ekskreetio Ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Astemitsoli (C28H31FN4O) on bentsimidatsolijohdannaisiin kuuluva toisen sukupolven antihistamiini. Astemitsolia sisältävät lääkkeet vedettiin markkinoilta vuonna 1999 niiden aiheuttamien sydänoireiden vuoksi.[2]

Toimintamekanismi ja käyttöMuokkaa

Astemitsoli on histamiini-H1-reseptorien salpaaja ja estää histamiinin sitoutumisen reseptoriin. Täten histamiinin vaikutukset eivät ilmene elimistössä. Astemitsoli on salpaajana voimakas ja pitkäkestoinen. Ihmisen elimistössä se metaboloituu kahdeksi aktiiviseksi metaboliitiksi, O-desmetyyliastemitsoliksi ja norastemitsoliksi CYP3A4-entsyymin vaikutuksesta. Yhdistettä käytettiin erityisesti allergisen nuhan ja sidekalvontulehduksen hoitoon. Astemitsoli ei läpäise veri-aivoestettä, minkä vuoksi sillä ei ole samankaltaista väsyttävää vaikutusta, kuin monella ensimmäisen sukupolven antihistamiinilla. Astemitsoli voi pidentää QT-aikaa ja aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja tämän vuoksi yhdiste on vedetty pois lääkeainemarkkinoilta. Ruoka-aineista greippimehu haittaa astemitsolin metaboliaa ja voi johtaa lääkeaineen pitoisuuden kasvamiseen elimistössä.[2][1][3][4][5]

SynteesiMuokkaa

Astemitsolia voidaan syntetisoida kuusivaiheisella reaktiolla käyttämällä lähtöaineina 2-nitroisotiosyanobentseeniä ja 1-karbetoksi-4-aminopiperidiiniä.[1][6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Norbert Höfgen, Sonja Beckh, Istvan Szelenyi & Pal L. Bölcskei: Antiallergic Agents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 1.3.2014
  2. a b c d e Astemizole DrugBank. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
  3. Monique M.-L. Janssens, Hendrik Timmerman & Robert Leurs: Histamine and Histamine Antagonists, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 1.3.2014
  4. Leena Tuomisto: 17. Histamiini ja histamiiniantagonistit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 1.3.2014.
  5. David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 804–805. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2014). (englanniksi)
  6. Ṛuben Vardanyan,Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 229. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2014). (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.