Histamiini

kemiallinen yhdiste
Tämä artikkeli käsittelee biologiaa. Histamiini on myös fiktiivinen hevoshahmo.

Histamiini (kreikan sanasta histos ’kudos’) on monoamiini, joka toimii ihmiskehossa muun muassa keskushermoston välittäjäaineena. Sen molekyylikaava on C5H9N3, moolimassa 111,15 g/mol, sulamispiste 83–84 °C ja CAS-numero 51-45-6. Histamiinista käytetään myös nimiä 1-H-imidatsoli-4-etaaniamiini[1] ja 2(4-imidatsolyyli)-etyyliamiini. Histidiini on histamiinin esiaste.

Histamiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-(1H-imidatsol-5-yyli)etanamiini
CAS-numero 51-45-6
PubChem CID 774
SMILES C1=C(NC=N1)CCN
Ominaisuudet
Molekyylikaava C5H9N3
Moolimassa 111,15 g/mol
Sulamispiste 83,5 °C
Kiehumispiste 209,5 °C

Histamiinia muodostuu esimerkiksi suolistobakteerien toimesta. Lisäksi sitä saadaan ruoasta.[2]

Histamiini muuntuu elimistössä erilaisten prosessien kautta pääsääntöisesti useiksi eri aineiksi ja poistuu elimistöstä muun muassa virtsan kautta seuraavina aineina ja osuuksina eli metyyli-imidatsolietikkahappona (42–47 %), metyylihistamiinina (4–8 %), imidatsolietikkahappona (9–11 %) ja imidatsolietikkahapporibosidina (16–23 %). Histamiinista jää virtsaan muuttumattomana 2–3 %.

Fysiologia muokkaa

Aivojen välittäjäaineena toimiva histmiini vaikuttaa elimistön vireystilaan, univalverytmiin, lihasten hienomotoriikkaan, neuroendokriiniseen järjestelmään, immuunivasteen säätelyyn, vatsahapon eritykseen ja ruokahaluun.[3]

Veriplasman liian suuret histamiinipitoisuudet voivat aiheuttaa nokkosihottumaa, kutinaa, ihon punoitusta, päänsärkyä, sydämen nopearytmisyyttä, verenpaineen laskua ja keuhkoputkien supistumista. Liian suuri määrä histamiinimäärä voi johtaa jopa tappavaan rytmihäiriöön.[3]

Histamiinin vapautuminen elimistössä liitetään usein allergisiin reaktioihin, sillä se aiheuttaa tulehdusreaktion ja sileän lihaskudoksen supistumia. Päämääräisesti histamiinia vapautuu immuunijärjestelmän syöttösolusta, kun antigeeni sitoutuu sen pinnalla olevaan lgE-vasta-aineeseen.

Histamiini myös stimuloi mahalaukun katesolujen suolahapon tuotantoa.

Histamiini välittää vaikutuksensa histamiinireseptorien kautta, joita on eri tyyppejä:

  • H1-histamiinireseptori – keuhkoputkien supistuminen, verisuonien laajeneminen, sileän lihaskudoksen supistuminen, allerginen ihottuma, verisuoniston seinämän jännitystilan vaihtelu, hyönteisten pistojen aiheuttama kipu ja kutiaminen
  • H2-histamiinireseptori – mahahapon erityksen lisääntyminen
  • H3-histamiinireseptori – vähentynyt hermovälittäjäaineiden vapautuminen, mm. histamiini, asetyylikoliini, noradrenaliini, serotoniini

Yleisimmät niin kutsutut antihistamiiniaineet ovat H1-reseptorin käänteisagonisteja, jotka lähinnä toimivat tehokkaasti sileän lihaskudoksen histamiinireaktioiden estämisessä.

Ravinnon histamiinit muokkaa

Makkara, kinkku, juusto, tomaatti, kalasäilykkeet, munakoiso, hapankaali, pinaatti ja ja avokado sisältävät histamiinia. Tietyt ruoka-aineet saattavat lisäksi vapauttaa histamiinia immuunipuolustuksen syöttösoluista. Niihin kuuluvat esimerkiksi kala, tomaatti, suklaa, sitrushedelmät, papaija ja pähkinät.[4]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: ”histamiini”, Biologian sanakirja, s. 240. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Histamiini-intoleranssi – mistä on kyse ja kuinka hoitaa sitä ruokavaliolla? Ravitsemustalo. 31.7.2019. Viitattu 21.4.2024.
  3. a b Histamiini-intoleranssi ja pseudoallergia - onko niitä? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 24.11.2022.
  4. Histamiini-intoleranssi – mistä on kyse ja kuinka hoitaa sitä ruokavaliolla? Ravitsemustalo. 31.7.2019. Viitattu 21.4.2024.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Histamiini.