Asteekkivaltakunta
Asteekkivaltakunta oli nykyisen Meksikon alueella vuosien 1428–1521 välillä toiminut suuri asteekkien johtama imperiumi. Se oli kolmiliitto, jonka osapuolia olivat Meksikon laaksossa sijainneet Tenochtitlánin, Texcocon ja Tlacopanin kaupunkivaltiot. Valtakunta kukistui espanjalaisvalloituksessa.
| Asteekkivaltakunta |
|
|---|---|
1428–1521 |
|
|
|
|
|
|
|
| Pääkaupunki | Tenochtitlán |
| Kielet | nahuatl |
| Seuraaja(t) | Meksiko |
Historia muokkaa
Synty muokkaa
Asteekkivaltakunta syntyi vuonna 1428 kolmen kaupunkivaltion liittona. Vuonna 1426 mexicaheimon ja tepaneekkiheimon väliset kiistat olivat leimahtaneet. Tepaneekkikuningas Maxtla pyrki saartamaan mexicojen pääkaupungin Tenochtitlánin ja vaati mexicoilta runsaita suojelurahoja. Samalla Maxtla kävi toisen heimon, acolhuoiden kimppuun. Acolhuakuningas Nezahualcóyotl pakeni pääkaupunki Texcocosta itään Puebla-Tlaxcallan alueelle, missä hän taivutteli Tlaxcallan ja Huexotzincon kuninkaat avukseen tepaneekkeja vastaan. Vuonna 1428 Tenochtitlánin, Texcocon, Tlacopanin ja Huexotzincan yhdistyneet sotajoukot kukistivat tepaneekit. Huexotzincat palasivat vuorten yli kotiinsa, mutta muut kolme valtiota muodostivat sotilaallis-taloudellisen liittouman. Ne solmivat keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja sopivat avustavansa toisiaan valloitussodissa muita kaupunkeja vastaan. Valloitettujen alueiden verot jaettaisiin liittolaisten kesken niin, että Tenochtitlán ja Texcoco saisivat kaksi osaa kumpikin ja Tlacopan yhden osan.[1]
Laajentuminen muokkaa
Kolmiliitto otti aluksi hallintaansa suurimman osan Meksikon laaksoa valloittamalla sodassa puolueettomina pysyneet eteläiset asteekkikaupungit. Näin kolmiliitto sai haltuunsa alueen vilja-aitan ja runsaasti verona maksettua ruokaa. Meksikon laaksosta kolmiliitto laajensi valtaansa etelään nykyisen Morelosin alueelle, missä oli useita asteekkikaupunkeja ja tiheästi väestöä. Morelosin semitrooppinen ja kostea ilmasto tarjosivat hyvät hedelmäsadot. Mexicojen kuningas Itzcóatl alkoi korostaa mexicojen asemaa muiden asteekkien kustannuksella ja kirjoitti historiankirjoja uusiksi tämän tarkoituksen edistämiseksi. Mexicat ottivatkin seuraavien vuosikymmenien aikana asteekkivaltakunnan johtajan roolin, vaikka suojelurahojen jako säilyikin ennallaan.[2]
Meksikon laakson viimeinen valloittamatta jäänyt kaupunkivaltio Chalco valloitettiin pitkän sodan jälkeen kuningas Motecuhzoma I:n aikana 1440-luvulla. Mexicat lujittivat valtaansa korvaamalla laakson valloitettujen kaupunkivaltioiden kuninkaat nukkehallitsijoillaan ja uudistivat niiden hallinto- ja suojelurahajärjestelmät.[3]
Vuonna 1458 Motecuhzoma ja Texcocon kuningas Nezahualcóyotl laajensivat asteekkivaltakuntaa Meksikonlahdelle sekä nykyisen Oaxacan alueelle. Koska keskusvallan ote valloitettuihin kaupunkeihin oli melko löyhä, ne täytyi usein valloittaa uudelleen. Motecuhzoman seuraaja Axayacatl valloitti läntisen Tolucan laakson sekä myös Tenochtitlánin naapurikaupunki Tlatelolcon.[4] Tolucan laakson länsipuolella asuivat taraskit, joiden valtakunta muistutti asteekkivaltakuntaa monin tavoin. Noin vuonna 1478 taraskien sotajoukot kukistivat asteekkijoukot Meksikon keskusylängöllä, minkä jälkeen asteekit jättivät taraskit rauhaan.[5]
Axayacatlin seuraaja Tizoc ei laajentanut valtakuntaa kovinkaan paljon. Hänen seuraajansa Ahuitzotl kukisti valtakautensa aluksi itäisten huasteekkien kapinan. Myöhemmin hän liitti valtakuntaan myös Oaxacan laakson ja eteläisen Meksikon Xoconochcon rannikon. Ahuitzotlin kauden lopulla mexicojen valtio oli ottanut johtajan paikan kolmiliitossa.[6]
Loppuvaiheet ja kukistuminen muokkaa
Ahuitzotlin seuraajan Montezuma II:n aikana (1502–1519) valtakunnan tärkeimmät sotilaalliset ja hallinnolliset paikat rajoitettiin mexicojen ylimystölle. Montezuma jatkoi kolmiliiton sotia itsenäisenä pysynyttä Tlaxcalan valtiota vastaan, mutta asteekkivaltakunta ei koskaan vallannut sitä, vaikka valloittikin kaikki alueet sen ympäriltä. Montezuman kausi ja samalla myös asteekkivaltakunnan taru loppui juuri parhaan loistonsa aikana espanjalaisvalloitukseen 1519–1521. Tuolloin asteekkivaltakunta oli koko Amerikan toiseksi suurin valtakunta inkavaltakunnan jälkeen.[7]
Hallinto muokkaa
Asteekkivaltakunnan hallitsija eli mexicojen tlatoani valittiin edellisen hallitsijan poikien ja veljien tai periaatteessa myös muiden aatelisprinssien joukosta. Valinnan tekivät luultavasti Tenochtitlánin ylin aatelisto, kolmiliiton muiden kaupunkien hallitsijat sekä mahdollisesti jotkut muutkin korkeat virkamiehet ja sotilaat.[8] Hallitsija oli soturi, neuvottelija ja tuomari, minkä lisäksi hänellä oli seremoniallinen rooli ihmisten ja jumalten välittäjänä. Hänen apunaan valtakunnan asioiden hoidossa oli erikoisvirkamiehiä, kuten sotapäälliköitä, valtiovarainministereitä, veronkannon valvojia sekä varahallitsija, joka oli samalla ylipappi ja sotavoimien komentaja. Hallitsija ja keskeisimmät virkamiehet muodostivat yhdessä korkeimman neuvoston, joka päätti tärkeimmistä asioista kuten ulkopolitiikasta, talouspolitiikasta sekä sodasta ja rauhasta.[9]
Asteekkivaltakunnan hallitsijat:
- Itzcóatl (1427/1428–1440)
- Montezuma I (1440–1469)
- Axayacatl (1469–1481)
- Tizoc (1481–1486)
- Ahuitzotl (1486–1502)
- Montezuma II (1502–1520)
- Cuitláhuac (1520)
- Cuauhtémoc (1520–1521)
Asteekit laajensivat valtakuntaansa taloudellisista syistä: he havittelivat muiden maiden rikkauksia, ja pääkaupungin kasvava väestö tarvitsi koko ajan enemmän ruokaa, vaatteita ja muita tarvikkeita sekä ylellisyystavaroita.[10] Asteekit pyrkivät kehittämään valtakuntansa alueella käytävää kauppaa ja suojelurahojen maksamista rahoittamalla kauppiaita ja painostamalla korotettujen suojelumaksujen avulla provinssit käymään kauppaa keskenään. He perustivat satelliittivaltioita ja tukikohtia valtakunnan rajoille puolustamaan sitä vihollisilta.[11]
Asteekkivaltakunnassa oli vuonna 1519 lähes 40 maakuntaa ja lukuisia satelliittivaltioita. Valtakunnassa puhuttiin useita kieliä.[9] Vaikka ylin valta ja vauraus olikin Tenochtitlánissa, jokainen kaupunkivaltio oli itsenäinen ja sen kuningas hallitsi oman kaupunkinsa ympäristöä.[12] Asteekit eivät myöskään pitäneet vakituista armeijaa eivätkä rakentaneet valtakuntaansa tieverkostoja, kaupunkeja tai varastoja. Asteekkien hallinto olikin paljon epäsuorempaa kuin esimerkiksi Rooman tai inkojen valtakuntien.[13]
Lähteet muokkaa
- Rounds, J. (Collier, George A.; Rosaldo, Renato I.; Wirth, John D. toim.): The Inca and Aztec States 1400–1800. Academic Press, 1982. ISBN 0-12-181180-8.
- Kämäräinen, Eija (Zetterberg, Seppo, päätoim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30602-9.
- Smith, Michael E.: The Aztecs. Blackwell, 1996. ISBN 1-55786-496-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Smith 1996, s. 50.
- ↑ Smith 1996, s. 50–51.
- ↑ Smith 1996, s. 51–52.
- ↑ Smith 1996, s. 53–54.
- ↑ Smith 1996, s. 54–55.
- ↑ Smith 1996, s. 55–56.
- ↑ Smith 1996, s. 57–58.
- ↑ Rounds 1982, s. 75–77.
- ↑ a b Kämäräinen 2006, s. 465.
- ↑ Smith 1996, s. 175.
- ↑ Smith 1996, s. 56.
- ↑ Smith 1996, s. 162.
- ↑ Smith 1996, s. 173.