Tenochtitlán
Tenochtitlán (nahuatliksi Tenōchtitlan, laus. [tenoːt͡ʃˈtit͡ɬan]) oli asteekkivaltakunnan pääkaupunki Meksikon keskiylängön eteläosassa Meksikon laaksossa 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Asteekit perustivat Tenochtitlánin vuonna 1325 Texcocojärven saarelle, jota laajennettiin kun kaupungin väkiluku kasvoi.[1] Kaupunkiin johti pengerteitä mantereelta, ja saarien välillä oli siltoja.[2][3] Saaren pohjoisosassa oli naapurikaupunki nimeltään Tlatelolco. Kaupungit yhdistyivät 1473, kun Tenochtitlán valloitti naapurinsa.
| Tenochtitlán | |
|---|---|
 Taiteilija Diego Riveran näkemys Tenochtitlánista |
|
 vaakuna |
|
 |
|
| Valtio | Asteekkivaltakunta |
| Perustettu | 1325 |
| Tuhottu | 1521 jälkeen |
| Väkiluku (1519) | 300 000–500 000 |
Tenochtitlánin pinta-ala oli 8–13,5 km².[1][4] Kaupungissa oli enimmillään 300 000–500 000 asukasta, eli sen asukasluku oli suurempi kuin yhdenkään silloisen eurooppalaisen kaupungin.[5]
Espanjalaiset konkistadorit Hernán Cortésin johdolla saapuivat kaupunkiin vuonna 1519. Taistelujen jälkeen espanjalaiset valloittivat kaupungin, tuhosivat siitä suuren osan ja kuivasivat Texcocojärven. Nykyään kaupungin paikalla on Meksikon pääkaupunki México.
Historia
muokkaa
Asteekit perustivat Tenochtitlánin 1325.[6] Tenochtitlán oli Meksikon laaksoon vaeltaneiden asteekkien viimeiseksi rakentama kaupunkikeskus. Asteekkiheimo mexicat alkoivat rakentaa kaupunkia paikalle, jossa he olivat legendan mukaan nähneet kotkan istuvan kaktuksella merkkinä jumala Huitzilopochtlilta. Nimi Tenochtitlán merkitseekin ’kaktushedelmäpaikkaa’, ja sitä kuvaava kirjoitusmerkki on kuva kivellä kasvavasta nopal-kaktuksesta. Paikalle pystytetty, kaupungin ensimmäinen rakennus oli Huitzilopochtlin pyhäkkö. Se laajennettiin pian kivipyramidiksi, josta tuli myöhemmin kaupungin päätemppeli.[7] Kaupungin ympäristön hedelmällisiltä soilta väestö sai ruokaa jo ennen kuin chinampa-viljelmät saatiin tuottamaan. Asteekit rakensivat penkereitä ja kanaaleja pitämään järven pohjoisemman osan suolaveden pois viljelmiltä. Kaupunkilaiset alkoivat käydä kauppaa laakson muihin kaupunkeihin kanooteilla ja veneillä. He vaihtoivat suolta saamiaan ruokatarvikkeita rakennustarvikkeisiin. Kaupungin sijainti järven keskellä suojasi heitä myös hyökkäyksiltä. Tenochtitlán alkoikin nopeasti kasvaa, ja mexicoista tuli pian tasa-arvoisia alueen muiden heimojen kanssa.[8]
Tenochtitlánin koko ja valta kasvoivat nopeasti mexicojen vallan kasvaessa vuoden 1350–1430 välillä. Kaupungista tuli asteekkivaltakunnan pääkaupunki vuonna 1428, ja sitä alettiin suunnitella tarkoituksellisen mahtavaksi ja ainutlaatuiseksi muihin asteekkikaupunkeihin nähden. Kaupunkisuunnitteluun otettiin vaikutteita asteekkeja edeltäneiden ja näiden arvostamien Teotihuacánin ja Tulan valtakuntien raunioista. Kaupunkiin luotiin ruutuasemakaava kuten Teotihuacanissa. Asteekit myös kopioivat Teotihuacanin ja Tulan arkkitehtuurin ja veistosten tyylejä. Uskonnollisista syistä asemakaava asemoitiin melko tarkasti pääilmansuuntien mukaan.[9] Tenochtitlán ja sen pohjoinen naapurikaupunki Tlatelolco yhdistyivät kun Tenochtitlán valloitti Tlatelolcon 1473.[3][6]
Espanjalaiset konkistadorit Hernán Cortésin johdolla saapuivat kaupunkiin vuonna 1519, mutta heidät ajettiin pois kahdeksan kuukauden kuluttua. He saartoivat ja valloittivat kaupungin lopulta vuonna 1521 intiaaniliittolaistensa, kehittyneiden aseidensa ja tuomiensa tautien avulla.[10] Espanjalaiset hävittivät suuren osan kaupungista. Vähitellen kaupungin ja Texcocojärven paikalle rakennettiin Méxicon kaupunki.[11]
Kaupunkikuva
muokkaa
Kaupunki oli jaettu neljään pääasialliseen kaupunginosaan, joissa kussakin oli 12–15 pienempää osaa eli calpullia, ja Tlatelolcossa lisäksi 10–20.[12]
Tenochtitlánin uljaimmat rakennukset olivat keskustassa. Laitakaupungin rakennukset olivat pieniä talonpoikaismajoja.[5] Kaupungissa oli useita palatseja. Niistä suurin oli hallitsijan palatsi, joka oli pinta-alaltaan neljä hehtaaria. Palatsissa oli hallitsijan asunnon lisäksi hallinnon toimitilat, elintarvike- ja vaatevarastot, vankilat sekä saleja, pihoja ja puutarhoja.[13] Jokainen hallitsija rakennutti itselleen oman palatsinsa.[14]
Tenochtitlánissa oli satoja temppeleitä ja muita uskonnollisia rakennuksia.[12] Suurin temppeli oli omistettu Huitzilopochtlille. Päätemppeli oli rakennettu 80 × 100 metriä laajan pyramidin huipulla olevalle tasanteelle 30 metrin korkeuteen. Sen vieressä oli toinen temppeli, joka oli omistettu Tlalocille.[13] Tenochtitlánin päätemppelipyramidi oli asteekkivaltakunnan tärkein ihmisuhripaikka.[15] Pappi viilsi uhrikivellä makaavan uhrin rinnan auki, repi irti yhä sykkivän sydämen ja omisti sen auringonjumalalle. Verta valuva uhri heitettiin sen jälkeen pyramidin portaita alas, minkä jälkeen hänen päänsä irrotettiin ja ripustettiin pääkallohyllyyn.[16] Huitzilopochtlin temppelin pääkallohyllyssä saattoi olla jopa kymmeniä tuhansia pääkalloja, joista suuri osa kuului naisille ja lapsille.[17]
Pyhät rakennukset erotettiin muusta kaupungista muurilla. Pyhästä kaupunginosasta lähti pääkatuja joka suuntaan, ja ne jakoivat kaupungin neljään osaan.[9] Pääkadut olivat suorat ja leveät. Keskustassa oli suuria kauppatoreja, joissa myytiin esimerkiksi elintarvikkeita ja koruja. Kaupunkiin 1519 konkistadori Hernan Cortésin joukoissa tullut espanjalaissotilas Bernal Díaz del Castillo kirjoitti, etteivät sotilaat olleet nähneet yhtä hyvin järjestettyä, kurinalaista, avaraa ja vilkasta toria missään päin maailmaa.[18]
Kaupunkiin tuli kaksi vesijohtoa, jotka toivat vettä kilometrien päästä. Tulvien aiheuttamia ongelmia vähennettiin 15 kilometrin mittaisella padolla.[2]
Elinkeinot ja asukkaat
muokkaaTenochtitlánin ympärillä lännessä, etelässä ja idässä oli laajat chinampa-viljelmät, jotka olivat kaisloista ja mudasta järveen koottuja viljelyyn käytettäviä keinosaaria.[19][3] Viljelmiä oli lisäksi kaupungin läheisyydessä. Kaupunkilaiset saivat elintarvikkeita myös veroina muualta asteekkivaltakunnasta.[2] Ruoantuottajia Tenochtitlánin asukkaista oli kuitenkin vähemmistö. Useimmat asukkaat olivat erikoistuneita työntekijöitä, kuten käsityöläisiä, kauppiaita, pappeja, sotureita ja virkamiehiä. Kiltajärjestelmä oli monimutkainen. Tuhannet toimivat torikauppiaina ja tavaranrahtaajina järven yli kanooteilla.[12]
Lähteet
muokkaa- Kero, Reino: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 951-1-08974-9
- Smith, Michael E.: The Aztecs. Blackwell, 1996. ISBN 1-55786-496-9
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Tenochtitlán Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.12.2012.
- ↑ a b c Kero 1986, s. 93–94.
- ↑ a b c About Tenochtitlán Tenochtitlán. Viitattu 20.1.2013.
- ↑ Smith 1996, s. 196.
- ↑ a b Kero 1986, s. 93.
- ↑ a b López Luján, Leonardo; Levin, Judith: Tenochtitlán, s. 6. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195178517
- ↑ Smith 1996, s. 45, 196–197.
- ↑ Smith 1996, s. 45–46.
- ↑ a b Smith 1996, s. 197–198.
- ↑ The razing of Tenochtitlán and the emergence of Mexico City Encyclopedia Britannica
- ↑ Kero 1986, s. 94.
- ↑ a b c pre-Columbian civilizations Encyclopaedia Britannica. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ a b Kero 1986, s. 90–91.
- ↑ Smith 1996, s. 200.
- ↑ Smith 1996, s. 227, 234–235.
- ↑ Smith 1996, s. 222–223.
- ↑ Joonas Gustavsson: Tutkijat löysivät Mexico Cityn alta ”valtavan pääkallohyllyn” – karmiva löytö muuttaa käsitystämme asteekeista Tekniikan Maailma. 4.7.2017. Viitattu 4.7.2017.
- ↑ Kero 1986, s. 92–93.
- ↑ Smith 1996, s. 198–199.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tenochtitlán Wikimedia Commonsissa
