Aseveljeys
Aseveljeys on ihmissuhde ja siihen liittyvä yhteenkuuluvuuden tunne, asevelihenki[1], joka syntyy ja vallitsee osapuolten välillä eri tavoin jaetun sotakokemuksen, erityisesti rintamakokemuksen, perusteella. Aseveljeyden osapuolet ovat siis pääsääntöisesti sotilaita. Heitä kutsutaan aseveljiksi. Aseveljeys on sosiaalinen ilmiö, johon yleensä liitetään yhteenkuuluvuus, keskinäinen luottamus ja auttaminen. Suppeimmillaan aseveljeys vallitsee taistelijaparin kesken. Aseveljeys voi myös vähentää sosiaalisia eroja esimerkiksi ikä- tai yhteiskuntaluokkien edustajien välillä. Laajemmin ymmärrettynä kyse voi olla kokonaisten sodan kokeneiden ikäluokkien yhteenkuuluvuuden tunteesta. Aseveljeys-sanaa käytetään myös valtioiden sodanaikaisesta liittolaisuudesta puhuttaessa.[2]
Samaan joukko-osastoon kuuluvat saattoivat vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnettaan suunnittelemalla ja ottamalla käyttöön erityisiä asevelimerkkejä.[3][4]
Käsitteitä aseveljeys ja asevelihenki on alettu Suomessa viimeistään talvi- ja jatkosodan jälkeen käyttää myös ironisessa merkityksessä. Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas sotamies Rahikainen osoittaa Riitaojalle, missä hänen aseveljen auttamishalunsa rajat kulkevat: ”Lopulta täytyi Rahikaisen ottaa Riitaojan kiväärikin, sillä mies ei muuten kyennyt jatkamaan. Siitä huolimatta Rahikainen ei malttanut olla sanomatta: – Koitahan, jos saisit voatteesi kulukemaan. Miulla tuo asevelihenki ei ennää niijen kantamiseen riitä.”[5] Suomalaisessa sotilasslangissa on käytetty sanaa asevelikorjaamo tarkoittamaan sotasairaalaa ja sodan jälkeen varuskuntasairaalaa.[6]
Sotaveteraanien keskinäistä ja erityisesti sotainvalideihin kohdistunutta auttamistoimintaa on kutsuttu asevelityöksi.[7] Sanat aseveljeys ja aseveli esiintyvät lukuisien veteraanijärjestöjen ja niiden toimintamuotojen, kuten julkaisujen nimissä. Vaasan kaupunginosa Asevelikylä on saanut nimensä aseveljeydestä.
Lähteet muokkaa
- Kulha, Keijo: Aseveljien aika : suomalaisen asevelihengen ja aseveliliikkeen historiaa 1940-1945. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-09639-3.
- Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9.
- Penttinen, Antti: Sotilasslangin sanakirja. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-11952-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kulha 1980
- ↑ Alftan, Robert (toim.): Aseveljet : saksalais-suomalainen aseveljeys 1942-1944. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30421-2.
- ↑ Talvisodan pikkujättiläinen 1999, 934
- ↑ Allonen, Matti: Talvisodan asevelimerkit. Jyväskylä: Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-140-7.
- ↑ Linna, Väinö: Tuntematon sotilas, Kuudes luku / III
- ↑ Penttinen, Antti: ”hakusana asevelikorjaamo”, Sotilasslangin sanakirja, s. 45. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-11952-0.
- ↑ Käytettävä asiasana: asevelityö YSA - yleinen suomalainen asiasanasto. Arkistoitu 9.3.2015. Viitattu 8.4.2015.