Arvo Nyström
Arvo Nyström (5. marraskuuta 1918 Porvoon pitäjä, Suomi – 24. helmikuuta 1978 Tampere) oli suomalainen harmonikansoittaja. Nyström tuli laajemman yleisön tietoisuuteen toimiessaan viihdyttäjänä sota-ajan viihdytyskiertueilla. Hän saavutti kärkisijoja sota-aikojen harmonikkakilpailuissa ja toimi sittemmin aikansa merkittävien laulusolistien säestäjänä, yhtyeissä, solistina, sekä teatterissa.[1]
| Arvo Nyström | |
|---|---|
 Arvo Nyström vuonna 1945 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1918 Porvoon pitäjä, Suomi |
| Kuollut | 24. helmikuuta 1978 (59 vuotta) Tampere |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1930-luku – 1970-luku |
| Tyylilajit | viihdemusiikki |
| Soittimet | harmonikka |
| Yhtyeet | VIVO, Jamsessio, Pihlajamaan pelimannit, lukuisia tanssiorkesterikokoonpanoja |
| Levy-yhtiöt | Leijona |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tausta muokkaa
Arvo Nyströmin isä oli myös harmonikansoittaja ja hänen äidinpuoleisessa suvussaan oli monia viulupelimanneja. Nyströmin kerrotaan esiintyneen Askolan työväenyhdistyksen juhlatilaisuudessa jo 4-vuotiaana. Muusikkona hän oli itseoppinut, mutta opetteli nuottikirjoituksen sekä musiikin teoriaa. Nyström muutti Kouvolasta Tampereelle vuonna 1936, jossa hän suoritti myös vaatturin ammattiopinnot. Hän toimi jonkin aikaa vaatturina ennen ammattimuusikoksi ryhtymistään, ja hänen kerrotaan myöhemminkin valmistaneensa itse esiintymisasunsa.[1]
Ura ja elämä muokkaa
Pian Tampereelle muuttonsa jälkeen Arvo Nyström oli perustamassa 1930-luvulla toiminutta ja aikoinaan maineikasta Tampereen harmonikkaorkesteria yhdessä Armas Piispasen kanssa. Nyström ja Piispanen profiloituivat myös paikallisesti Tampereella harmonikansoiton opetuksen ja soitinrakennuksen alueella.[2] Laajemman yleisön tietoisuuteen Nyström tuli erityisesti sota-ajan viihdytyskiertueiden ja aseveli-iltojen myötä.[1] Nyström osallistui myös harmonikan suomenmestaruuskilpailuihin ainakin kahdesti, sijoittuen niissä kolmanneksi (1942) ja viidenneksi (1943).[3] Hän edusti Suomea myös Suomi-Ruotsi harmonikkamaaottelussa vuonna 1943 yhdessä Viljo Vesterisen, Toivo Mannisen ja Onni Laihasen kanssa[4] sijoittuen seitsemänneksi.[5]
Sotien jälkeen Nyström soitti tamperelaisessa VIVO-tanssiorkesterissa muun muassa Eugen Malmstenin kanssa[6], minkä jälkeen hän perusti Lasse Pihlajamaan kanssa Jamsessio-yhtyeen, jossa oli mukana myös laulaja-kitaristi Jorma Ikävalko.[7] Yhteistyö Pihlajamaan kanssa jatkui myöhemmin Pihlajamaan Pelimannit -yhtyeessä[8] ja Nyström myös levytti Pihlajamaan kanssa neljä harmonikkaduettoa vuonna 1951.[9]
Arvo Nyström soitti muun muassa Olavi Virran orkesterissa 1950-luvun loppupuolella. Hän oli Virran yhtyeen hanuristina myös tämän surullisenkuuluisalla "Ilomantsin keikalla" maaliskuussa 1959, missä tapahtunut skandaali johti Olavi Virran uran kääntymiseen laskusuuntaan. Von Baghin ja Kosken mukaan Nyström oli ollut voimakkaassa humalatilassa, joutunut keskeyttämään soittonsa, käyttäytynyt aggressiivisesti ja viety putkaan. Tästä johtuen koko orkesteri joutui keskeyttämään soittonsa ja yleisölle oli maksettava heidän suorittamansa pääsymaksut takaisin. Lehdistö teki asiasta kohujutun, minkä johdosta Virta sai pilkkanimen "laulava lihapulla".[10] Olavi Virrasta elämäkerran kirjoittaneen Hannu Nybergin mukaan koko kohun aikaansaanut Nyström selvisi Ilomantsin epäonnisesta keikasta huomattavan vähällä verrattuna siihen, millaista vahinkoa tapaus aiheutti Olavi Virralle. Nyström ei itse myöhemmin sanallakaan kommentoinut Ilomantsin tapahtumia.[11] Esko Koskisen mukaan Nyström oli alkanut käyttää alkoholia vasta myöhemmällä iällä ja humalatilan tehneen Nyströmistä vaikean luonteen. Yleisesti ottaen Koskinen kertoo Nyströmin olleen tunnettu herrasmiesmäisestä käyttäytymisestään ja pukeutumisestaan.[12]
Tanssi- ja ravintolamuusikkouran ohella Nyström toimi teatterimuusikkona, esimerkiksi Tampereen Työväen Teatterin Tukkijoella-esityksissä.[1] Hän oli pienessä muusikon roolissa myös elokuvissa Kalle Aaltosen morsian (1948)[13] sekä televisioelokuvassa Reseptillä saa ja hevosella pääsee (1973).[14]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Arvo Nyströmin muistokirjoitus tamperelaisesta sanomalehdestä vuodelta 1978 kopioituna kirjeenvaihtoon Esko Koskinen - Mika Huusari 23.7.1987
- ↑ Marko Tikka; Vesa Kurkela & Marko Tikka (toim.): ”Suuret soittajat. Harmonikan soittamisen kulttuuri Suomessa 1880-2010”, Suomalaisen harmonikan historia, s. 160-199. Suomen harmonikkainstituutti, 2014. ISBN 978-952-68260-0-4.
- ↑ Lähde: Toivo Tammisen arkisto.
- ↑ Marko Tikka: Harmonikan kuningas Vili Vesterinen, s. 190. Jyväskylä: Ajatus kirjat/Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7356-6.
- ↑ Dragspelstävlingar http://www.dragspelsforbundet.se. 2015. Sveriges Dragspelares Riksförbund. Arkistoitu 7.7.2015. Viitattu 5.7.2015. (ruotsiksi)
- ↑ VIVO-orkesteri (Valokuvan viitetiedot) http://perinne.uta.fi. 2015. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 5.7.2015.
- ↑ Erkki Pälli: Lasse Pihlajamaa Populaarimusiikin museo. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Heikki Uusitalo (toim.): ”Kimmo Mattila (Alkusanat)”, Harmonikan mestarit: Lasse Pihlajamaa, s. 3-4. Warner/Chappell Music Finland Oy, 1998. ISBN 951-757-475-4.
- ↑ Nyström Arvo www.aanitearkisto.fi. Suomen äänitearkisto ry.. Viitattu 5.7.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Peter von Bagh, Markku Koski: ”Ilomantsin keikka”, Olavi Virta - legenda jo eläessään. WSOY, 2011. ISBN 9789510383575.
- ↑ Hannu Nyberg: Olavi Virta: hurmiosta turmioon, s. 315–316. Helsinki: Into Kustannus Oy, 2015. ISBN 978-952-264-440-4.
- ↑ Esko Koskinen; Kirjeenvaihto Esko Koskinen-Mika Huusari 17.7.1987.
- ↑ Kalle Aaltosen morsian (1948) elonet.fi. 2015. Kansallisfilmografia. Viitattu 5.7.2015.
- ↑ Arvo Nyström IMDB. Viitattu 5.7.2015. (englanniksi)