Avaa päävalikko
Arthur Saarmaa vuonna 1967.

Arthur Reinhold Saarmaa (ent. Stenholm; 23. syyskuuta 1892 Tuusula31. tammikuuta 1971 Helsinki[1]) oli suomalainen jääkärieversti ja sähköinsinööri. Hänen vanhempansa olivat liikemies Johan Robert Stenholm ja Maria Aurora Wallenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Hjördis Ragnhild Beatrice Mastin kanssa.[2][3]

Arthur Saarmaasta on esittely Museo Militarian perusnäyttelyssä Hämeenlinnan Linnankasarmin toisessa kerroksessa.

Sisällysluettelo

OpinnotMuokkaa

Saarmaa kävi vuonna 1912 Helsingin teollisuuskoulun ja tutustui sähköalaan eri tehtaissa Saksassa ja Ruotsissa vuosina 19121914 ja kävi vuonna 1915 yhden lukukauden Tampereella teknillistä opistoa. Hän suoritti vuonna 1924 sähköinsinööritutkinnon Saksassa Köthenin polyteknikumissa ja Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1927. Hän teki opintomatkoja Saksaan vuosina 1920, 19211924 ja Ruotsiin vuonna 1934.[2][3]

JääkärikausiMuokkaa

Saarmaa liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 28. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[4] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Rintamapalveluksensa jälkeen hänet komennettiin elokuussa 1917 Berliiniin tutustumaan radiokalustoon ja siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 16. syyskuuta 1917, josta hänet komennettiin samassa kuussa Ruotsiin ja Suomeen kuljettamaan ja hoitamaan Vaasaan pystytettävää salaista radioasemaa.[2][3]

Suomen sisällissota ja sotaa edeltävä aikaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Saarmaa saapui 11. lokakuuta 1917 Merenkurkun yli Vaasaan jääkärietapin moottoriveneellä ja toimi Vaasassa pystyttämänsä radiovastaanottoaseman hoitajana ja antoi Vaasan suojeluskuntalaisille puhelinkoulutusta. Hän toimitti ja asensi puhelin- ja sähköjohtoja suojeluskuntien salaisiin esikuntiin ja otti osaa näiden esikuntien järjestelytöihin. Hän oli mukana perustamassa Vaasan värähdinasemaa, joka oli puhelinjohtoja pitkin yhteydessä Helsinkiin ja Viipuriin. Saarmaa osallistui Vaasan valloitukseen 28. – 29. tammikuuta 1918 suojeluskuntaosaston johtajana ja valtasi venäläisen radiolähetysaseman. Myöhemmin hän toimi Vaasan radioaseman päällikkönä.[2][3]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Saarmaa määrättiin toukokuun lopulla 1918 Helsinkiin perustetun radiokoulun päälliköksi ja 1. kesäkuuta 1918 myöhemmin muodostetun l. Kipinälennätinlaitoksen, joka tunnettiin myöhemmin nimillä Radiojoukot, Radiopataljoona ja Viestipataljoona 1. komentajaksi. Hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1934 Viestipataljoona 2:een ja 1. toukokuuta 1934 Viestipataljoonaan (Viestipataljoona 1 ja 2 sekä Erill. viestikomppania yhdistettiin Viestipataljoonaksi) ja 1. tammikuuta 1938 alkaen Viestirykmentin komentajaksi.[2][3]

Talvi- ja JatkosotaMuokkaa

Talvisotaan Saarmaa osallistui Kannaksen Armeijan viestikomentajana osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hänet siirrettiin Maavoimien viestikomentajaksi ja hän toimi Puolustusvoimain Pääesikunnan viestiosastolla erikoistehtävissä sekä Viestikoulun johtajana. Ennen jatkosodan syttymistä hänet siirrettiin 5. Armeijakunnan viestikomentajaksi ja sodan puhjettua hän toimi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin myöhemmin 3. Armeijakunnan viestikomentajaksi, josta hänet siirrettiin Karjalan Armeijan (Aunuksen ryhmä) viestikomentajaksi vuonna 1942. Kannaksen joukkojen komentajan esikuntaan hänet siirrettiin viestikomentajaksi sodan loppuvaiheilla. Jatkosodassa hän osallistui sotatoimiin Pohjois-Suomessa, Aunuksessa ja Karjalankannaksella.[3]

Sotien jälkeinen aikaMuokkaa

Saarmaa toimi sotien jälkeen Puolustusvoimain Pääesikunnan viestiosastolla erikoistehtävissä, josta hänet siirrettiin Armeijakunnan esikuntaan viestikomentajaksi. Hän oli Puolustusvoimain Pääesikunnan viestikomentajan käytössä siihen saakka, kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1947 ja siirtyi Suomen Radioteollisuuden viestiyhdistys Selexin toimitusjohtajaksi. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaahan.[3]

OpetustoimiMuokkaa

Saarmaa toimi Siviiliradiosähköttäjäkurssien johtajana ja opettajana vuosina 19191921 ja 19241926 ja suojeluskuntain radiotoiminnan järjestäjänä ja neuvonantajana vuosina 19181921. Radiotekniikan opettajana hän toimi vuonna 1929 ja sähkö- ja radiotekniikan opettajana vuosina 19301933 Sotateknillisessä koulussa sekä viestiopin opettajana Taistelukoulussa vuosina 19341937.[2][3]

LuottamustoimetMuokkaa

Saarmaa toimi Radiotoiminnan yleisvalvojana vuosina 19181926 ja valtion radiolakikomitean jäsenenä vuosina 19191920 sekä Suomen upseeriliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 19191920. Valtion kulokomitean jäsenenä hän toimi vuosina 19241926 ja viestivälinetyyppitoimikunnan puheenjohtajana vuosina 19351938. Hän perusti Radiosanomat-nimisen aikakauslehden ja toimi vakinaisena avustajana ja johtokunnan puheenjohtajana vuosina 19271933 sekä päätoimittajana vuosina 19281933. Hän toimi myös useissa kunnallisissa luottamustehtävissä Santahaminassa.[2][3]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen julkaisuja, XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja, IV. WSOY, Porvoo 1938.
  • Suomalainen, Jaakko – Sundvall, Johannes – Olsoni, Emerik – Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: Toiminta sanoin ja kuvin II. 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

ViitteetMuokkaa

  1. Kuolleita. Helsingin Sanomat 2.2.1971, s. 9.
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  3. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  4. Suomen jääkärit II 1933: 1161.