Arsen Avakov
Arsen Borysovytš Avakov (ukr. Арсен Борисович Аваков, arm. Արսեն Բորիսի Ավակով, Arsen Borisi Avakov; s. 2. tammikuuta 1964 Baku, Azerbaidžan, Neuvostoliitto), on armenialaissyntyinen ukrainalainen valtiomies ja poliitikko. Hän toimi Ukrainan sisäministerinä vuosina 2014–2021.
| Arsen Avakov | |
|---|---|
 Avakov vuonna 2010. |
|
| Ukrainan sisäministeri | |
|
Jatsenjukin I ja II, Hroismanin, Hontšarukin ja Šmyhalin hallitus
27. helmikuuta 2014 – 15. heinäkuuta 2021 |
|
| Edeltäjä | Vitali Zahartšenko |
| Seuraaja | Denys Monastyrskyi |
| Ukrainan Verhovna Radan edustaja VII-VIII vaalikaudella | |
|
27. marraskuuta 2014. – 2. joulukuuta 2014.
12. joulukuuta 2012. – 17. maaliskuuta 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1964 Bakun kaupunki, Azerbaidžanin SNT |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansanrintama (vuodesta 2014) |
| Muut puolueet |
Batkivštšyna (2010–2014) Meidän Ukrainamme (vuoteen 2010) |
| Koulutus | Harkovan polytekninen instituutti |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| avakov.com | |
Tausta
muokkaaAvakov syntyi 2. tammikuuta 1964 Bakussa sotilasperheeseen. Kansallisuudeltaan hän on armenialainen. Vuodesta 1966 lähtien hän on asunut pysyvästi Ukrainassa. Hän on Ukrainan kansalainen. Avakov valmistui järjestelmäinsinööriksi Harkovan polyteknisestä instituutista vuonna 1988.[1] Vuonna 1990 Avakov perusti Investor JSC:n. Vuosina 2005–2010 Avakov toimi Harkovan aluehallinnon puheenjohtajana. Syksystä 2011 joulukuuhun 2012 Avakov oli poliittisessa maanpaossa Italiassa Viktor Janukovytšin hallinnon vainon vuoksi Ukrainassa.
Sisäministerinä
muokkaaAvakov valittiin vuonna 2012 Ukrainan Verh’ovna Radaan. Vuoden 2014 vallankumouksen aikana Avakov oli yksi Euromaidanin komentajista. Ukrainan parlamentti hyväksyi 27. helmikuuta 2014 Arsen Avakovin Ukrainan sisäministeriksi.
Avakovia pidettiin Azov-liikkeen suojelijana ja isäntänä ja sen katupartiota Kansallinen militia hänen henkilökohtaisena armeijanaan.[2][3]
Avakovin aloitteesta perustettiin vuonna 2014 Ukrainan kansalliskaarti ja Ukrainan vapaaehtoispataljoonat. Ne auttoivat pysäyttämään Venäjän federaation sotilaallisen hyökkäyksen Itä-Ukrainassa.[4] Huhtikuun 7.-8. päivän yönä 2014. Avakov valvoi henkilökohtaisesti Harkovan aluehallinnon rakennuksen valtaamista Venäjän federaation separatistien ja taistelijoiden toimesta. Avakov käynnisti sisäministeriön työn biometristen passien käyttöön ottamiseksi. Tämä oli edellytys sille, että Ukraina voi saada viisumivapauden EU-maihin.
Avakov puolusti Ukrainan kansalliskaartin taistelijaa Vitali Markivia Italiassa. Avakovin avustuksella italialainen tuomioistuin Milanossa luopui Markivia ja Ukrainaa vastaan nostetuista syytteistä, jotka liittyivät italialaisen kuvajournalistin Andrea Rocchellin ja venäläisen Andrei Mironovin kuolemaan Slavjanskissa toukokuussa 2014.
Avakov toimi Ukrainan sisäministerinä 24. helmikuuta 2014–15. heinäkuuta 2021 kahden presidentin – Petro Porošenkon ja Volodymyr Zelenskin – aikana, ja hän oli ministerinä viisi kautta. Tämä on pisin toimikausi tässä tehtävässä itsenäisessä Ukrainassa.
Valtion kunniamerkit
muokkaa- Ukrainan ansioitunut ekonomisti (22.6.2007).
- III asteen ansioristi (15.4.2016).
- Kunnialegioonan ritarikunta (Ranska) (09.06.2022).
Lähteet
muokkaa- ↑ Avakov Arsen Government portal. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
- ↑ https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2019/09/04/the-hardcore-russian-neo-nazi-group-that-calls-ukraine-home/
- ↑ https://www.theguardian.com/world/2018/mar/13/ukraine-far-right-national-militia-takes-law-into-own-hands-neo-nazi-links
- ↑ Takaraja umpeutumassa: Alkavatko rynnäköt Itä-Ukrainassa? is.fi. 11.4.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arsen Avakov Wikimedia Commonsissa
- Arsen Avakov Ukrainan hallituksen verkkosivuilla (englanniksi)