Arokissa

kissaeläin

Arokissa (Felis manul) eli manuli on kesykissan kokoinen, pitkäturkkinen kissaeläin, joka elää itäisen Aasian karuilla aroilla.[2]

Arokissa
Felis manul.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Felis
Laji: manul
Kaksiosainen nimi

Felis manul
Pallas, 1776

Synonyymit
  • Otocolobus manul[1]
Arokissan levinneisyys
Arokissan levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Arokissa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Arokissa Commonsissa

TuntomerkitMuokkaa

Arokissa on pituudeltaan 50–65 senttimetriä ilman häntää. Se painaa 2,5–5,5 kilogrammaa.[3]

Arokissalla on litteä naama ja pienet korvat, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan. Sen jalat ja häntä ovat lyhyet. Silmien pupillit ovat pyöreät, toisin kuin muilla kissoilla.[2]

Arokissan turkki on pitkä ja väriltään punertava tai harmaa. Sen hännänpää on musta ja otsassa on mustia laikkuja. Valkoiset karvojen päät saavat arokissan turkin näyttämään huurteiselta. Arokissan pitkä turkki suojaa sitä aron kylmyydeltä. Mahan alla ja hännässä karvat ovat erityisen pitkät.[2]

Arokissa muistuttaa persialaiskissaa mutta ei ole kuitenkaan sen kantamuoto kuten joskus luultiin.[2]

ElintavatMuokkaa

Arokissa lepäilee päivisin pesäkolossaan ja lähtee liikkeelle iltahämärissä. Se on hyvä kiipeilijä vaikka elääkin puuttomilla aroilla.[3] Arokissa on taitava saalistaja, ja se saalistaa lähinnä tarkan näköaistinsa avulla. Ulkonäkönsä vuoksi se myös sulautuu aavikon muotoihin, jolloin saalis ei havaitse sitä. Arokissa syö kaniineja ja joskus harvemmin hiiriä tai muita jyrsijöitä.[2]

Arokissat ovat yksineläjiä kiima-ajan ulkopuolella. Arokissan kiima-aika on keväällä. Sen kantoaika on 60–65 vuorokautta, ja se saa kerrallaan 4–7 poikasta. Vanhin tunnettu arokissa eli 11-vuotiaaksi.[3]

UhatMuokkaa

Uhanalaisluokitukseltaan arokissa on silmälläpidettävä. Sitä uhkaavat etenkin sen tärkeimmän ravintoeläimen pikan myrkytykset. Arokissaa myös metsästetään sen turkin vuoksi. Arokissalle on perustettu suojelualueita ja sen turkilla käytävää kauppaa on rajoitettu. Lajia saa metsästää vain Mongoliassa.[3]

AlalajitMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Ross, S., Barashkova, A., Dhendup, T., Munkhtsog, B., Smelansky, I., Barclay, D. & Moqanaki, E.: Otocolobus manul IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e Viranta-Kovanen, Suvi: Pienet kissapedot, s. 34–41. Sanasilta, 2005. ISBN 952-99475-4-2.
  3. a b c d Manuli Korkeasaaren eläintarha. Arkistoitu 10.7.2016. Viitattu 12.7.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa