Armenialaistatit ovat nykyisen Azerbaidžanin tasavallan koillisosassa asunut tatinkielinen etninen ryhmä. Islamia tunnustavista muslimitateista ja tatia puhuvista vuoristojuutalaisista poiketen armenialaistatit kuuluivat Armenian kirkkoon.[1] Kieleltään he eivät juurikaan eronneet muslimitateista[2].

Ryhmän etnisestä alkuperästä on esitetty erilaisia käsityksiä. Eräiden tutkijoiden mukaan he ovat alueelle 500-luvulta lähtien muuttaneita armenialaisia, jotka siirtyivät puhumaan ympäröivän väestön iranilaista kieltä[3]. Toisen käsityksen mukaan kyse on armenialaisilta kristinuskon omaksuneista tateista.[4][5]

Koillis-Azerbaidžanin muinaismuistot ja kansanperinne kertovat seudulla sijainneesta laajasta armenialaiskristitystä asutuksesta. Suurin osa armenialaisista pakeni alueelta Venäjän armeijan mukana vuonna 1796. Heidän jälkeläisiään elää Pohjois-Kaukasiassa muun muassa Edessijan taajamassa, Budjonnovskissa sekä Kizljarissa ja sen lähiympäristössä. Osa heistä puhui tatin kieltä vielä 1900-luvun alussa.[1][3]

Armenialaistateja asui 1900-luvun alussa kolmessa koillis-Azerbaidžanin kylässä: nykyisen Şamaxın piirin Mədrəsəssä, Şabranin piirin Kilvarissa sekä Xaçmazin rautatieaseman lähellä sijainneessa samannimisessä kylässä. Jälkimmäisen asukkaat pakenivat kristittyjen vainoja vuonna 1918.[1][3]

Vuoden 1918 levottomuuksien jälkeen Mədrəsəän ja Kilvariin asettui runsaasti varsinaisia armenialaisia, minkä seurauksena kylien tatinkielinen väestö armenialaistui neuvostoaikana lähes täydellisesti[1][5][6]. Vuosina 1988–1989 kylien asukkaat pakenivat seudun muiden armenialaisten tavoin Venäjälle ja Armeniaan. Kilvarilaiset asettuivat etupäässä Budjonnovskiin, mədrəsəläiset Prohladnyiin sekä Armeniaan rakennettuun ”Uuden Mədrəsən” kylään.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d B. Miller: Taty, ih rasselenije i govory miacum.ru. Viitattu 12.3.2012. (venäjäksi)
  2. Grjunberg A.L.: Jazyk severoazerbaidžanskih tatov, s. 3. Leningrad: Izdatelstvo Akademii nauk SSSR, 1963.
  3. a b c d Arsen Akopjan: Ustnyje istorii tatojazytšyh armjan o sobytijah natšala 20-go veka karabah88.ru. Viitattu 12.3.2012. (venäjäksi)
  4. Vardan Voskanjan: Indo-iranskije etnitšeskije gruppy v Armenii ca-c.org. Viitattu 12.3.2012. (venäjäksi)
  5. a b Yunusov, Arif: Karabakh: Past and Present, s. 12–13. Baku: , 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.3.2012). (englanniksi)
  6. Encyclopedia of World Cultures: Volume VI, Russia and Eurasia / China, s. 357–358. New York: G.K. Hall & Company, 1994. ISBN 0-8161-1810-8.