Armand Marc de Montmorin

Armand Marc de Montmorin de Saint-Hérem (17452. syyskuuta 1792 Pariisi)[1][2] oli ranskalainen kreivi ja diplomaatti, joka toimi Ranskan ulkoministerinä vuosina 1787–1791, ancien régimen ja Ranskan vallankumouksen taitekohdassa.

Kreivi de Montmorin.

Montmorin kuului vanhaan aatelissukuun.[1] Hän oli kuningas Ludvig XVI:n nuoruudenystävä. Ludvigin noustua valtaistuimelle vuonna 1774 Montmorin nimitettiin Ranskan suurlähettilääksi Madridiin, mistä hän siirtyi myöhemmin Bretagnen kuvernööriksi.[1][2] Montmorin oli edustajana vuoden 1787 notaabelikokouksessa. Hänet nimitettiin ulkoministeriksi helmikuussa 1787 Charles Gravier de Vergennesin seuraajana.[3] Montmorin tuki valtiovarainministeri Jacques Neckerin pyrkimyksiä säätyjen yleiskokouksen koollekutsumiseksi.[2] Ludvig XVI erotti Montmorinin hetkellisesti ulkoministerin tehtävästä heinäkuussa 1789 (ns. sadan tunnin ministeriö), mutta nimitti hänet pian takaisin. Vallankumouksen jälkeen Montmorin pysyi kuninkaan liittolaisena ja auttoi muun muassa houkuttelemaan Honoré Mirabeaun hovin puolelle.[3][1]

Montmorin laati huhtikuussa 1791 ulkovalloille annetun julistuksen, jossa Ludvig XVI:n vakuutettiin olevan edelleen päätöksentekijänä itsenäinen. Montmorinin asema vaikeutui kuninkaan epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen ja hän erosi marraskuussa 1791, mutta pysytteli sen jälkeenkin hovin neuvonantajana. Hänet vangittiin monarkian kumoamisen jälkeen elokuussa 1792 ja vangittiin Pariisin Abbayen vankilaan. Hänet surmattiin siellä niin sanottujen syyskuun murhien yhteydessä muutamaa viikkoa myöhemmin.[3][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Montmorin de Saint Hérem, Armand Marc, Comte de (englanniksi) Encyclopædia Britannica (1911), Wikisource. Viitattu 23.12.2018.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1913), s. 1032–1033 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.12.2018.
  3. a b c Colin Jones: The Longman Companion to the French Revolution, s. 374. Longman, Lontoo/New York 1988.