Armand Hippolyte Louis Fizeau
Armand Hippolyte Louis Fizeau (23. marraskuuta 1819 – 18. marraskuuta 1896) oli ranskalainen fyysikko.[1] Hän tutki monia fysiikan ilmiöitä ja teki useita kokeellisia mittauksia, joista merkittävimmät koskivat valonnopeuden määrittämistä ja tähtien suhteellisia nopeuksia. Fizeaun merkitys fysiikan tutkimukselle perustuikin suurelta osin hänen kehittämiinsä uusiin mittausjärjestelmiin.
| Armand Hippolyte Louis Fizeau | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1819 Ranska |
| Kuollut | 18. marraskuuta 1896 Venteuil |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Ranskan tiedeakatemia |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Dopplerin ilmiö |
Elämä
muokkaaFizeau syntyi varakkaaseen perheeseen esikoisena. Hänen isänsä oli patologi, jonka jalanjäljissä Fizeau aloitti lääketieteen opinnot, jotka hän joutui kuitenkin keskeyttämään terveydellisen tilanteensa takia. Tämän jälkeen hän aloitti uransa fysiikan parissa. Myöhemmin Fizeau meni naimisiin kuuluisan botanistin Adrien de Jussieun tyttären kanssa. Avioliitto jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vaimo kuoli synnytettyään kaksi tytärtä ja pojan. Tämän seurauksena Fizeau muutti viettämään eläkepäiviään kotiinsa Jouarren lähelle, jossa hän kuoli leukasyöpään 76-vuotiaana 18.11. 1896.[2][3]
Ura
muokkaaUran alkuvaiheet
muokkaaUransa alussa Fizeau tutki optiikkaa College de Francessa Henri Victor Regnaultin kanssa ja hänen työnsä keskittyi valokuvausmenetelmien kehittämiseen. Fizeaun ensimmäisiä tieteellisiä tavoitteita olikin yritys parannella Louis Daguerren kehittämää ensimmäistä heliografia ja tehdä siitä tutkimuksen apuväline. Hän osoitti, että peilin pinnan hapettuminen voitiin estää päällystämällä peili ohuella kultakerroksella, minkä ansiosta tumman ja kirkkaan kontrastia voitiin huomattavasti parantaa.[3]
Valon ja mustan kappaleen spektrien tutkiminen
muokkaaCollege de Francessa olonsa jälkeen Fizeau työskenteli Pariisin observatoriossa astronomi François Aragon oppipoikana. Arago huomasi Fizeaun lahjakkuuden ja kannusti tätä jatkamaan uraansa fysiikan parissa. Aragon ansiosta Fizeaun fysiikan saavutukset tulivat tieteellisen akatemian tietoon ja myöhemmin Fizeausta tulikin tieteellisen akatemian jäsen. Uransa alussa Fizeau työskenteli usein yhteistyössä myös Leon Foucaultin kanssa, joka oli myös aloittanut opinnot lääketieteen parissa. Yhdessä he kehittivät valokuvausmenetelmiä ja vuonna 1845 kuvasivat ensimmäisten joukossa auringon pintaa. Yhdessä Foucaultin kanssa Fizeau tutki valon käyttäytymistä ja mustan kappaleen säteilyä. Käyttäen erittäin tarkkoja lämpömittareita Fizeau ja Foucault demonstroivat kuinka lämpösäteily tuotti vastaavia interferenssimaksimeja ja minimejä kuin näkyvä valo. Näkyvällä valolla minimit ja maksimit näkyvät tummina ja vaaleina alueina kun taas infrapunasäteilyn aiheuttamat interferenssikuviot ilmenevät lämpötilaeroina.[2][3]
Valonnopeuden mittaaminen
muokkaaYksi aaltoteorian tärkeimmistä tuloksista oli se, että valonnopeus on pienempi tiheässä kuin harvassa aineessa. Tätä ei oltu kuitenkaan pystytty kokeellisesti todentamaan. Arago oli kehittänyt sähkönnopeuden mittaamiseen sopivan laitteiston, jota Fizeau ja Foucault parantelivat ja kehittivät sen pohjalta laitteiston valonnopeuden mittaamiseen (Fizeau-Foucault koe). Tämän jälkeen heidän yhteistyönsä kuitenkin päättyi henkilökohtaisista syistä. Vuonna 1850 molemmat tutkijat lähettivät tiedeakatemiaan artikkelin koskien valonnopeutta eri väliaineissa. Fizeau oli suorittanut kokeen yhteistyössä Louis Breguetin kanssa. Molemmat kokeet tuottivat saman lopputuloksen,jonka mukaan valo tosiaan kulki nopeammin ilmassa kuin vedessä.[2][4]
Fizeaulle ei riittänyt suhteellisten valonnopeuksien mittaaminen, vaan hän halusi selvittää valonnopeuden vedessä ja ilmassa erikseen. Vuonna 1849 hän kehitti nerokkaan laitteiston, jonka avulla hän voisi suorittaa mittaukset. Laitteisto koostui valonlähteestä, isosta hammastetusta pyörivästä renkaasta, peilistä ja detektorista. Rengas pyöri nopeasti akselinsa ympäri ja valonsäde kulki valonlähteestä hampaanraon kautta peiliin, josta se heijastui takaisin. Kun rengas pyöri riittävän nopeasti, niin osa valosta jäi renkaan hampaiden taakse, jolloin detektori ei voinut havaita sitä. Kun renkaan nopeutta edelleen lisättiin, niin valo ilmaantui ja katosi vuorotellen. Valon kulkuun kuluva aika voitiin helposti mitata kun tiedettiin tarkka matka ja renkaan kulman muutos. Fizeau sai valonnopeudelle ilmassa arvon 315 000 kilometriä sekunnissa. Arvo ei ollut yhtä tarkka kuin astronomisilla laskuilla saadut tulokset, mutta kokeen käytännöllisyyden vuoksi mittausmenetelmä julkistettiin ja myöhemmin se antoi osviittaa tarkemmille valonnopeuden mittauksille. Pienillä muutoksilla koejärjestelyssä Fizeau yritti mitata myös sähkönnopeutta insinööri Pierre-Emille Gounellen kanssa, mutta kehnoin tuloksin.[2][3][5]
Vuonna 1851 Fizeau mittasi valon suhteellisen nopeuden vedessä. Hänen koejärjestelynsä perustui siihen, että valo tuotti interferenssikuvioita kuljettuaan kahden rinnakkaisen putken läpi, joissa fluidi liikkui vastakkaisiin suuntiin. Jopa pieni muutos eri putkissa kulkevien valonsäteiden nopeuksissa aiheuttaisi ison muutoksen interferenssikuvioissa. Fizeau toteutti kokeen käyttäen sekä ilmaa että vettä väliaineena. Kun väliaineena oli vettä, niin valonnopeus oli pienempi valon kulkiessa vastavirtaan kuin myötävirtaan. Tulos tuki Augustin Jean Fresnelin teoriaa, jonka mukaan väliaine kuljetti eetteriä. Myöhemmin Albert Einstein hyödynsi Fizeaun tuloksia kehittäessään erityistä suhteellisuusteoriaansa. Vuonna 1886 Albert Abraham Michelson ja Edward Morley toistivat kokeen (Michelsonin-Morleyn koe) parannellulla laitteistolla ja päätyivät samaan lopputulokseen.[2][6][7][8]
Tähden säteilyspektri ja tähtien suhteelliset nopeudet
muokkaaTietämättä Christian Dopplerin vuonna 1842 julkaisemasta punasiirtymää käsittelevästä teoksesta, Fizeau julkaisi selityksen tähden säteilyspektrin aallonpituuksien siirtymälle vuonna 1848 ja osoitti miten sen avulla voidaan mitata tähtien suhteellisia nopeuksia. Fizeau osoitti, että liikkuvan valonlähteen säteilyn taajuuden muutos on analoginen äänen taajuuden muutoksen kanssa. Tästä tuli tärkeä havainnointikeino universumin koon ja rakenteen selvittämisessä.[2][8][9]
Saavutukset
muokkaaDopplerin ilmiön lisäksi Fizeau ei kehittänyt uusia teorioita, eikä hän julkaissut mitään erityisen merkittävää. Fizeaun suurimmat saavutukset olivatkin hänen pitkälle kehittelemänsä uudet koejärjestelmät. Fizeaun maine ei missään vaiheessa yltänyt hänen saavutuksiensa tasolle, suurelta osin sen takia, että hän jätti koemenetelmänsä seuraajiensa paranneltaviksi ja edelleen kehiteltäviksi. Vuonna 1856 Ranskan instituutin viisi perustaja-akatemiaa palkitsivat Fizeaun keisarin laatimalla erikoispalkinnolla ja hän pääsi tieteellisen akatemian fysiikan osaston jäseneksi vuonna 1860, jossa hän toimi osastonsa varapresidenttinä vuonna 1877 ja presidenttinä vuonna 1878. Tämän lisäksi Royal Society antoi hänelle Rumford-mitalin vuonna 1866 ja vieraskielisen jäsenen tittelin vuonna 1875.[2][3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 230–231. ("Fizeaun menetelmä") Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
- ↑ a b c d e f g Fizeau, Armand Hippolyte Louis (1819–1896), Encyclopedia of World Biography. 2004. Encyclopedia.com. Viitattu 10.2.2014.
- ↑ a b c d e Fizeau, Armand Hippolyte Louis (1819–1896), Encyclopedia Britannica. www.britannica.com. Viitattu 10.2.2014.
- ↑ Baierlein R.: Newton to Einstein the trail of light. Cambridge University Press, 1992.
- ↑ Walker B. H.: Optical engineering fundamentals. The International Society for Optical Engineering, 1998.
- ↑ shamos M. H.: Great experiments in physics. New York: Holt, Rinehart & Winston, 1959.
- ↑ Fizeau, Armand Hippolyte Louis (1819–1896), Max Planck Institute. Max Planck Institute. Viitattu 14.2.2014.
- ↑ a b Fizeau, Armand Hippolyte Louis (1819–1896),Department of History and Philosophy of Science University of Pittsburgh . Department of History and Philosophy of Science University of Pittsburgh. Viitattu 14.2.2014.
- ↑ Fizeau, Armand Hippolyte Louis (1819–1896), Encyclopedia Britannica. Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.2.2014.