Wikipedia

Antonio Tusseau

Antonio Tusseau (s. 19. toukokuuta 1991) on ranskalainen karateka. Hän on Kyokushinin nelinkertainen Euroopan-mestari ja 8-kertainen Ranskan mestari.

Antonio Tusseau
Henkilötiedot
Syntynyt19. toukokuuta 1991 (ikä 32)
Kansalaisuus  Ranska
Kyokushin-ottelija
Aktiivisena 2008–
Pituus 184 cm[1]
Paino 83–94 kg[1]
Painoluokka raskassarja (2017–2020)
keskisarja (2009–2017)
superraskassarja (2022)
Kätisyys oikea
Seura(t) ACBB
Vyöarvo 2. dan
Mitalit
Maa:  Ranska
Miesten kyokushin karate
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Varna 2014 -80 kg
Kultaa Kultaa Lyon 2017 -90 kg
Kultaa Kultaa Varna 2022 +90 kg
Kultaa Kultaa Wroclaw 2023 +90 kg
Pronssia Pronssia Wroclaw 2019 -90 kg
All American Open
Kultaa Kultaa New York 2017 avoin
Kultaa Kultaa New York 2019 avoin
Pronssia Pronssia New York 2016 avoin
Ranskan cup
Kultaa Kultaa Pariisi 2013 -80 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2014 -80 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2016 -80 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2017 -80 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2018 -90 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2019 -90 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2020 -90 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2023 +90 kg
Pronssia Pronssia Pariisi 2010 -80 kg
Pronssia Pronssia Pariisi 2011 -80 kg
Pronssia Pronssia Pariisi 2012 -80 kg
Bayeux Open
Kultaa Kultaa Bayeux 2009 -80 kg
Saksan Open
Kultaa Kultaa 2011 -80 kg
Nuorten kyokushin
Ranskan Cup
Kultaa Kultaa Pariisi 2008 +70 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2009 +70 kg

Kilpaura muokkaa

Tusseau saavutti Ranskan nuorten mestaruuden peräkkäisinä vuosina 2008 ja 2009 voitettuaan Ranskan Cupin loppuottelussa ensin Mehdi Trallahin[2] ja toisena vuotena Emmanuel Moutonin.[3]

Tusseau saavutti joulukuussa 2009 Bayeux Openin mestaruuden voitettuaan loppuottelussa seurakaverinsa Romain Villeneuven.[4]

Tusseau saavutti pronssia Ranskan cupissa helmikuussa 2010[5] ja 2011.[6] Saman vuoden toukokuussa hän eteni kahdeksan parhaan joukkoon vuoden 2011 EM-kilpailuissa.[7] Lokakuussa Tusseau voitti Saksan Openin. Hän voitti loppuottelun yhden jatkoerän jälkeen.[7]

2012 Tusseau sijoittui helmikuussa Ranskan cupissa kolmanneksi. Hän muun muassa voitti avausottelunsa tyrmäyksellä.[8] Toukokuussa hän sijoittui jälleen kahdeksan parhaan joukkoon EM-kilpailuissa.[7]

Helmikuussa 2013 Tusseau otteli näytösottelussa Sota Nakanoa vastaan Bercyssa, jonka hän voitti Ipponilla.[7] Seuraavaksi Tusseau otteli Pariisissa Ranskan cupissa, jossa hän voitti ensimmäisen kerran mestaruuden sijoituttuaan sitä ennen parhaimmillaan kolmanneksi.[9] Toukokuussa hän otteli EM-kilpailuissa Kiovassa, jossa Tusseaun putosi jatkosta avauskierroksella Oganes Bakoyanille.[10]

Euroopan keskisarjan mestaruus (2014) muokkaa

Helmikuussa 2014 Tusseau aloitti vuoden voittamalla uransa toisen kerran Ranskan cupin keskisarjassa, kun hänen vastustajansa Guillaume Gründler joutui jättämään loppuottelun väliin.[11][12] Toukokuussa Tusseau voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa Varnassa. Hän voitti keskisarjan loppuottelussa Andrej Zubarevin.

Syyskuussa 2015 Tusseau oli osana ystävyysottelua Ranskan ja Serbian välillä. Tapahtumassa käytiin yhteensä seitsemän ottelua, joista Ranska voitti kuusi. Myös Tusseau voitti oman ottelunsa tuomariäänin.[13]

Helmikuussa 2016 Tusseau saavutti Ranskan mestaruuden voitettuaan Yahya Sededin loppuottelussa.[14] Toukokuussa hän oli mukana EM-kilpailuissa Varnassa, mutta jäi ilman menestystä. Tusseau putosi jatkosta toisella kierroksella hävittyään tuomariäänin.[15] Kesäkuussa Tusseau sijoittui kolmanneksi avoimessa painoluokassa käydyssä All American Openissa, jossa hänet palkittiin myös turnauksen parhaasta ottelutekniikasta.[16] Marraskuussa Tusseau oli mukana Japanin mestaruuskilpailuissa, jossa hänen kilpailut päättyi toisella kierroksella. Hän voitti avausottelunsa tyrmäyksellä polvipotkulla päähän, mutta toisen ottelunsa Tusseau hävisi tuomariäänin.[17]

Euroopan raskaansarjan ja Yhdysvaltain mestaruus (2017–2019) muokkaa

Helmikuussa 2017 Tusseau aloitti vuoden voittamalla Ranskan mestaruuden keskisarjassa.[18] Huhtikuussa Tusseau oli mukana painoluokallisissa MM-kilpailuissa, jossa hän putosi jatkosta ensimmäisellä kierroksella hävittyään Andrei Zuboreville.[19] Toukokuussa Tusseau saavutti uransa toisen Euroopan-mestaruutensa kotikisoissaan Ranskassa. Hän voitti raskaansarjan loppuottelussa Patryk Sypienin.[20] Kesäkuussa Tusseau voitti All American Openin. Hän voitti avauskierroksellaan Gabriel Zuletan ja puolivälierissä Diogo da Silvan. Välierissä Tusseau voitti Chihiro Nakajiman ja eteni loppuotteluun, jossa hän voitti Alejandro Navarron tuomariäänin saatuaan ottelun aikana puolipisteen.[21][22]

Helmikuussa 2018 Tusseau saavutti Ranskan raskaansarjan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Arnaud Nekamin.

Helmikuussa 2019 Tusseau otti uransa viidennen Ranskan mestaruuden.[23] Hän voitti raskaansarjan loppuottelussa Yahya Sededin. Hän saavutti myös samassa turnauksessa avoimen sarjan mestaruuden, jossa Tusseau voitti Ozeer Urrehmanin. Toukokuussa hän saavutti EM-pronssia voitettuaan mitaliottelussa Patryk Sypieńin. Kuukautta myöhemmin Tusseau voitti uransa toisen All American Openin, voitettuaan loppuottelussa Ašot Zarinjanin. Marraskuussa Tusseau oli mukana World Openissa, jossa hänen turnaus päättyi 16 parhaan joukkoon.

Helmikuussa 2020 Tusseau saavutti uransa kuudennen Ranskan mestaruuden.[23]

Kolmas ja neljäs Euroopan mestaruus (2022–2023) muokkaa

Tusseau palasi yhden välivuoden jälkeen takaisin kilpailemaan oltuaan loukkaantuneena ja oli mukana kesäkuussa 2022 EM-kilpailuissa Bulgariassa. Hän otteli enimmäistä kertaa superraskaassarjassa. Tusseau eteni aina loppuotteluun saakka, jossa hän saavutti uransa kolmannen Euroopan mestaruuden voitettuaan Patryk Sypieńin.[24] Voiton myötä Tusseausta tuli painoluokallisissa EM-kilpailuissa kolmas ottelija, joka on voittanut mestaruuden kolmessa eri painoluokassa. Marraskuussa hän oli mukana Japanin mestaruuskilpailuissa, mutta putosi heti jatkosta ottelussa tapahtuneen laittoman rikkeen vuoksi.

Helmikuussa 2023 Tusseau saavutti uransa kahdeksannen Ranskan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Brice Kondan.[25] Toukokuussa Tusseau oli mukana Puolan EM-kilpailuissa. Hän voitti avauskierroksella Balint Tornain ja sen jälkeen välierissä Filip Maksimowiczin. Loppuottelussa Tusseau kohtasi toista kertaa peräkkäin Patryk Sypieńin. Hän voitti ottelun tuomariäänin ja saavutti uransa neljännen Euroopan mestaruuden.[26]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 15.9.2017 (englanniksi)
  2. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2008 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 28.7.2018 (ranskaksi)
  3. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2009 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 28.7.2018 (ranskaksi)
  4. ↑ Résultats de l'Open International de Bayeux 2009 france-kyokushin.fr 6.1.2010 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  5. ↑ Resultats Coupe de France 2010 1.3.2010 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  6. ↑ Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2011 france-kyokushin.fr 25.2.2011 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  7. ↑ a b c d ANTONIO TUSSEAU A BERCY ! karatebushido.com 28.2.2013 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  8. ↑ Coupe de France 2012 : France-Kyokushin trust les podiums !! france-kyokushin.fr 21.2.2012 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  9. ↑ France Kyokushin "trust" les podiums ... france-kyokushin.fr 11.3.2013 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  10. ↑ Grundler fissure le bloc de l’est france-kyokushin.fr 28.5.2013 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  11. ↑ http://www.sekai-kan.com/
  12. ↑ Résultats Coupe de France 2014 france-kyokushin.fr 2.2.2014 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  13. ↑ Vidéos France - Serbie 2015 france-kyokushin.fr 19.9.2015 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  14. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai commissionkyokushin.free.fr Viitattu 22.10.2020 (ranskaksi)
  15. ↑ Vidéos des Championnats d'europe à Varna 2016 france-kyokushin.fr 8.6.2016 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  16. ↑ Résultats de l'Open de New-York 2016 france-kyokushin.fr 4.4.2016 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  17. ↑ The 48th All Japan Open Karate Championships france-kyokushin.fr 10.11.2016 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  18. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2017 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 28.7.2018 (ranskaksi)
  19. ↑ Résultats Karate Friendship 2017 france-kyokushin.fr 16.4.2017 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  20. ↑ Результаты 31-го чемпионата Европы по киокушин карате (IKO) kyokushinkarate.com.ua 22.5.2017 Viitattu 15.9.2017
  21. ↑ Antonio Tusseau remporte le "All American" 2017 france-kyokushin.fr Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
  22. ↑ Антонио Тюссо новый чемпион Америки. Результаты All American Open 2017 kyokushinkarate.com.ua 25.6.2017 Viitattu 15.9.2017
  23. ↑ a b Championnat De France acbbkarate.fr Viitattu 21.10.2020 (ranskaksi)
  24. ↑ The 35th European Weight Category Karate Championships Results (IKO) kyokushinkarate.news 12.6.2022 Viitattu 12.6.2022 (englanniksi)
  25. ↑ Resuktats coupe de France 5.2.2023 Viitattu 7.2.2023 (ranskaksi)
  26. ↑ The 36th European Weight Category Kyokushin Championships Results kyokushinkarate.news 21.5.2023 Viitattu 21.5.2023 (englanniksi)
IKO:n keskisarjan Euroopan-mestarit

1980-luku:

1982:  Fleming Jensen
1985:  Nick Da Costa
1987:  Peter Smit
1989:  Nick Da Costa

1990-luku:

1991:  Georgi Georgiev
1993:  Hans Mars
1995:  Paulius Klapatauskas
1996:  Eugeniusz Dadziburg
1997:  Vladimir Zadarozhniy
1998:  Emil Kostov
1999:  Vadim Jakovenko

2000-vuosikymmen:

2000:  Emil Kostov
2001:  Sylwester Sypień
2002:  Emil Kostov
2003:  Sylwester Sypień
2004:  Lucian Gogonel
2005:  Lucian Gogonel
2006:  Evgenyi Shevnin
2007:  Hussein Elikhanov
2008:  Nicolae Stoian
2009:  Nicolae Stoian

2010-luku:

2010:  Giga Shamatava
2011:  Sultanamet Yunusov
2012:  Mirel Iacob
2013:  Gerrard Will
2014:  Antonio Tusseau
2015:  Eldar Ismailov
2016:  Ašot Zarinjan
2017:  Alexei Galiev
2018:  Ašot Zarinjan
2019:  Ašot Zarinjan

2020-luku:

2021:  Lasha Gabaraev
2022:  Bogomil Kostov
2023:  Gino Consentino
IKO:n raskaansarjan Euroopan-mestarit

1970-luku:

1978:  Howard Collins

1980-luku:

1982:  Ceno Marxer
1985:  Andy Hug
1987:  Michel Wedel
1989:  Andy Hug

1990-luku:

1991:  Michael Thompson
1993:  Juhani Vepsäläinen
1995:  Nicholas Pettas
1996:  Tomasz Najduch
1997:  Marek Kosowski
1998:  Mateusz Wojcik
1999:  Paul Kasprowski

2000-vuosikymmen:

2000:  Hitoshi Kiyama
2001:  Letši Kurbanov
2002:  Akos Aladics
2003:  Krzysztof Habraszka
2004:  Krzysztof Habraszka
2005:  Goderzi Kapanadze
2006:  Lucian Gogonel
2007:  Lucian Gogonel
2008:  Alejandro Navarro
2009:  Alejandro Navarro

2010-luku:

2010:  Tariel Nikoleišvili
2011:  Oleksandr Jeremenko
2012:  Oleksandr Jeremenko
2013:  Oleksandr Jeremenko
2014:  Oleksandr Jeremenko
2015:  Oleksandr Jeremenko
2016:  Eldar Ismailov
2017:  Antonio Tusseau
2018:  Andrei Luzin
2019:  Andrei Luzin

2020-luku:

2021:  Alejandro Navarro
2022:  Alejandro Navarro
2023:  Alejandro Navarro
IKO:n superraskaansarjan Euroopan-mestarit

1980-luku:

1982:  Julian Baker

1990-luku:

1997:  Oleksandr Lapko
1998:  Pavel Mandok
1999:  Oleksandr Lapko

2000-vuosikymmen:

2000:  Tomasz Najduch
2001:  Tomasz Najduch
2002:  Tomasz Najduch
2003:  Sveto Dekovic
2004:  Sokrat Suleimanov
2005:  Arthur Hovhannisyan
2006:  Petar Martinov
2007:  Jan Soukup
2008:  Krzysztof Habraszka
2009:  Zahari Damjanov

2010-luku:

2010:  Zahari Damjanov
2011:  Alejandro Navarro
2012:  Djema Belkhodja
2013:  Zahari Damjanov
2014:  Zahari Damjanov
2015:  Alejandro Navarro
2016:  David Sarkoshyan
2017:  Konstantin Kovalenko
2018:  Konstantin Kovalenko
2019:  Oleksandr Jeremenko

2020-luku:

2021:  Igor Zagainov
2022:  Antonio Tusseau
2023:  Antonio Tusseau
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antonio_Tusseau&oldid=21573083”