Nicholas Pettas
Nicholas Pettas (s. 23. tammikuuta 1973 Mykonos, Kreikka) on tanskalainen crossfit ohjaaja, näyttelijä ja entinen karateka, sekä potkunyrkkeilijä. Hän saavutti muun muassa Kyokushin-karatessa Euroopan mestaruuden ja sijoittui parhaimmillaan World Openissa viidenneksi. Potkunyrkkeilyssä Pettas saavutti K–1 Japanin mestaruuden 2001.
| Nicholas Pettas | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1973 Mykonos, Kreikka |
| Kansalaisuus |
 Tanska |
| Potkunyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Blue-Eyed Samurai |
| Aktiivisena | 1998–2008 |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 105,5 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Seura(t) | Team Spirit AE |
| Tilastot | |
| Ottelut | 19 |
| Voitot | 9 |
| – tyrmäyksellä | 8 |
| – päätöksellä | 1 |
| Tappiot | 10 |
| Nicholas Pettas | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1973 Mykonos, Kreikka |
| Kansalaisuus |
Tanska |
| Kyokushin-ottelija | |
| Lempinimi | The Blue-Eyed Samurai |
| Aktiivisena | 1994–2000 |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 98 kg |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Kätisyys | oikea |
| Vyöarvo | 3. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Tanska
| |||
| Miesten kyokushin-karate | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Osaka 1997 | +90 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Bukarest 1995 | +80 kg | |
| Japanin mestaruuskilpailut | |||
| Pronssia |
Osaka 1994 | +80 kg | |
Alkuvuodet muokkaa
Pettas syntyi Kreikassa, mutta isänsä kuoltua hän muutti kolmevuotiaana äitinsä kotimaahan Tanskaan. 14-vuotiaana Pettas alkoi harrastamaan Kyokushin karatea jouduttuaan katutappeluun. Pettasin täytettyä 18, hän jätti koulun säästääkseen rahaa Japaniin matkustamista varten. Pettas halusi oppia Kyokushinia sen perustajalta Mas Oyamalta. Hän sai luvan liittyä uchi-deshi ohjelmaan, jossa hänen oli määrä harjoitella tuhat päivää. Pettas suoritti harjoittelun täytettyään 21 vuotta juuri ennen kuin Oyama kuoli.[1] Hänestä tuli samalla toinen ulkomaalainen, joka on suorittanut uchi-deshin.
Karaten kilpaura muokkaa
Pettas saavutti ensimmäisen kerran menestystä 1994 Japanin painoluokallisissa mestaruuskilpailuissa. Hän voitti pronssia raskaassasarjassa Norichika Tsukamotoa vastaan.[2] Pettas kertoi turnauksen jälkeen hävittyään ratkaisevan ottelun välierissä kehittäneen henkistä puoltaan, kun hänen aiempi taktiikka oli voittaa kaikki ottelut tyrmäyksellä. Tappio välierissä vaikutti hänen mieleensä japanilaistuomarien ollessa Pettasin mukaan puolueellisia.[1]
Seuraavana vuonna 1995 Pettas saavutti Euroopan raskaansarjan mestaruuden. Hän voitti loppuottelussa Assen Assenovin, joka Pettaksen mukaan luovutti loppuottelun nähtyään kuinka hän oli tyrmännyt neljä edellistä vastustajaansa.[1] Samana vuonna Pettas osallistui ensimmäisen kerran kolmipäiväiseen World Open -turnaukseen, jossa hän sijoittui viidenneksi.[3] Pettas hävisi viimeisen ottelunsa Francisco Filholle. Kaksi vuotta myöhemmin Pettas osallistui ensimmäisiin painoluokallisiin MM-kilpailuihin, jossa hän saavutti pronssia.
Pettas osallistui toistamiseen World Openiin Tokiossa 1999, jossa hän sijoittui jälleen viidenneksi.[3] Pettas kertoi oppineensa turnauksen aikana hyväksi tavaksi pitää varasuunnitelmia. Hän oli valmistatunut ottelemaan viimeisenä päivänä Yoshihiro Tamuraa vastaan, joka kuitenkin hävisi Alexander Pichkunoville. Pettasilla ei ollut varsinaista suunnitelmaa ja joutui tyrmätyksin yrittäessään alapotkua, johon Pichunov vastasi päähän potkulla.[1]
Vuonna 2000 Pettas saavutti vielä Shin Karate maailmanmestaruuden.
Potkunyrkkeily muokkaa
Pettas siirtyi ottelemaan karaten lisäksi myös potkunyrkkeilyyn. Hänet pyydettiin Japanissa Maurice Smithin pitämälle leirille harjoittelemaan potkunyrkkeilyä yhdessä Francisco Filhon, Glaube Feitosan ja Garry O’Neillin kanssa.[1]
Pettas otteli ensi kerran 1998 K-1 Dream '98 -tapahtumassa, jossa hän kohtasi Stefan Lekon. Pettas hävisi avausottelunsa tyrmäyksellä toisessa erässä.[4] Hän palasi potkunyrkkeilyn pariin lopetettuaan aktiivisen kilpailemisen karatessa 2000, jotta hän kehittyisi K–1 ottelijana.[1] Pettas matkasi yhdysvaltoihin harjoittelemaan thainyrkkeilyä.[1] Hän osallistui K-1 World Grand Prix'hin heinäkuussa 2000. Pettas voitti avauskierroksella Ricky Nickolsonin alapotkulla, joka merkittiin tyrmäysvoitoksi. Toisella kierroksella Pettas kärsi tappion Jérôme Le Bannerille tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[5] Hän otteli turnauksen jälkeen kaksi yksittäistä ottelua. Ensimmäinen näistä päättyi tappioon tuomariäänin Michael McDonaldia vastaan ja toinen tyrmäysvoittoon Peter Vargaa vastaan.
K–1 mestaruus muokkaa
Pettas osallistui 2001 K-1 Andy Memorial Grand Prix turnaukseen, joka oli järjestetty kunnianosoituksena vuotta aiemmin kuolleelle Andy Hugille. Hän voitti avauskierroksella Yusuke Fujimoton tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Toisella kierroksella Pettas voitti Nobu Hayashin samaisella tuloksella, kuin edellisen kamppailunsa. Molemmat voitot tulivat alapotkulla. Loppuottelussa Pettas kohtasi kaksinkertaisen Japanin K-1 mestarin Musashin. Pettas voitti mestaruuden tuomariäänin.[6]
Japanin K–1 turnauksen jälkeen Pettas osallistui K–1 World GP -turnaukseen joulukuussa 2001. Hän hävisi Alexey Ignashoville toisessa erässä tyrmäyksellä, jonka myötä Pettasin turnaus päättyi ensimmäisellä kierroksella.
Turnauksen jälkeen Pettas otteli yksittäisi kamppailuja, joista ensimmäinen oli Peter Aertsia vastaan huhtikuussa 2002. Hän hävisi kamppailun ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä. Saman vuoden kesäkuussa Pettas kohtasi Sergei Gurin. Kamppailu päättyi Pettasin tappioon teknisellä tyrmäyksellä hänen sääriluun mennessä poikki Gurin torjuttua Pettasin alapotkun.
Paluu loukkaantumisen jälkeen muokkaa
Pettas palasi takaisin potkunyrkkeilyn pariin noin kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen. Hän kohtasi Hollannissa Gökhan Sakin, jonka Pettas voitti toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä Sakin kulmamiehen heittäessä pyyhkeen kehään.
2006 Pettas otteli kolmesti ja kohtasi elokuussa Australiassa Eric Nosan, jonka Pettas voitti tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Hän palasi takaisin Japaniin, jossa Pettis voitti syyskuussa käydyn ottelun Takeshi Ondaa vastaan teknisellä tyrmäyksellä toisen erän alussa. Pettasin vuosi 2006 päättyi joulukuussa K-1 PREMIUM 2006 Dynamite!! -tapahtumaan, jossa hän hävisi Badr Harille teknisellä tyrmäyksellä loukattuaan käsivartensa.
Pettas otteli vielä 2007 kaksi ottelua, joista hän hävisi ensin Peter Aertsille käydessään karsintaa K-1 World Grand Prix'hin pääsystä. Pettasin matka katkesi tappion jälkeen. Hän otteli jälleen uudenvuoden aattona K-1 tapahtumassa korealaista yli kaksimetristä vastustajaa Kim Young-hyunia vastaan. Pettas voitti ottelun tyrmäyksellä toisessa erässä.
2008 Pettas otti osaa vielä kerran pienempään K-1 World GP Hawaii turnaukseen, jossa hänen kisat päättyivät ensimmäisellä kierroksella. Hän hävisi Rick Cheekille teknisellä tyrmäyksellä, jonka jälkeen Pettas päätti uransa.
Kamppailu-uran jälkeen muokkaa
Päätettyään kilpauransa 2008, Pettas on työskennellyt Japanissa juontajana. Hän alkoi esiintymään näyttelijänä televisiosarjoissa ja elokuvissa vuodesta 2003 lähtien, jolloin hän kärsi potkunyrkkeilyurallaan jalkavammasta ja joutui pitämään välivuoden ottelemisesta. Pettas juonsi "Samurai Spirit" dokumenttisarjaa, jossa seurattiin eri japanilaisia kamppailulajeja, kuten judoa, karatea ja aikidoa. Pettis työskentelee myös Crossfit salilla ohjaajana ja on Reebok CrossFitin suurlähettiläs.[7]
Saavutukset muokkaa
Karate muokkaa
- 1995 Euroopan mestaruus
- 1995 World Open 5. sija
- 1997 MM-pronssia
- 1999 World Open 5. sija
- 1999 Shin Karate maailmanmestaruus
K-1 muokkaa
- 2001 K-1 Japan Grand Prix mestaruus
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Episode 14: Nicholas Pettas the-martial-way.com 16.5.2020 Viitattu 9.11.2020 (englanniksi)
- ↑ IKO-1. Результаты весововых чемпионатов Японии по киокушин карате. 20.10.2014 Viitattu 16.4.2017 (venäjäksi)
- ↑ a b World Open Tournaments Kyokushinkai kyokushincanada.com Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
- ↑ K-1 Dreams 1998 k-1sport.de Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
- ↑ K-1 World Grand Prix 2000 in Nagoya k-1sport.de Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
- ↑ K-1 Andy Memorial Japan GP Final k-1sport.de Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
- ↑ Inside Sport: Japan – Nicolas Pettas Interview 2016
|
1970-luku: 1978: Howard Collins |
1980-luku: 1982: Ceno Marxer1985:  Andy Hug1987:  Michel Wedel1989: Andy Hug |
1990-luku: 1991: Michael Thompson1993:  Juhani Vepsäläinen1995: Nicholas Pettas1996:  Tomasz Najduch1997: Marek Kosowski1998: Mateusz Wojcik1999:  Paul Kasprowski |
2000-vuosikymmen: 2000: Hitoshi Kiyama2001:  Letši Kurbanov2002:  Akos Aladics2003: Krzysztof Habraszka2004: Krzysztof Habraszka2005: Goderzi Kapanadze2006: Lucian Gogonel2007: Lucian Gogonel2008:  Alejandro Navarro2009: Alejandro Navarro |
2010-luku: 2010: Tariel Nikoleišvili2011:  Oleksandr Jeremenko2012: Oleksandr Jeremenko2013: Oleksandr Jeremenko2014: Oleksandr Jeremenko2015: Oleksandr Jeremenko2016: Eldar Ismailov2017:  Antonio Tusseau2018: Andrei Luzin2019: Andrei Luzin |
2020-luku: 2021: Alejandro Navarro2022: Alejandro Navarro2023: Alejandro Navarro |