Anna Olsoni

suomalainen poliitikko

Anna Olsoni-Quist (28. elokuuta 1864 Sakkola19. elokuuta 1943 Helsinki)[1] oli ensimmäinen suomalainen kotitalousopettaja ja julkaisi ensimmäisen suomalaisen kotitalouden oppikirjan vuonna 1892.[2]

Antti Lindeblomin maalaus Anna Olsoni-Quististä Arppeanumissa.

Olsonin vanhemmat olivat kirkkoherra Adolf Emerik Olsoni ja Gustafva Maria Gräsbeck. Kouluja käymätön Olsoni opiskeli kotitalousopettajaksi Suomen Naisyhdistyksen myöntämällä stipendillä Ruotsissa, Englannissa ja Skotlannissa, jossa hän suoritti 1890 kotitalousalan opettajan tutkinnon. Palattuaan Suomeen hän perusti mainitun Naisyhdistyksen ylläpitämän Helsingin kasvatusopillisen keittokoulun 1891 ja kirjoitti oppilaiden käyttöön kotitalouden oppikirjan. Koulua hän johti vuoteen 1894 saakka.[1] Koulusta kehittyi aikanaan Helsingin yliopiston kotitaloustieteen laitos.[2]

Kun Olsoni avioitui 1895 kaupunginkamreeri Anton Aloys Quistin (k. 1945) kanssa, pariskunta muutti Viipuriin ja heille syntyi seitsemän lasta.[3][2] Olsonin laatima kotitalouden oppikirja Kokbok för enkel matlagning i hem och skola jämte korta anvisningar rörande huslig ekonomi ilmestyi 1892 ja seuraavana vuonna suomeksi nimellä Keittokirja yksinkertaista ruuanlaittoa varten kodissa ja koulussa: ynnä lyhyitä ohjeita talouden hoidosta, suomentajana Aatto Suppanen. Keittokirja II ilmestyi 1901. Molemmista tuli hyvin suosittuja: ensimmäisestä osasta otettiin 10. painos vuonna 1920.[2][4]

Olsoni-Quist toimi 1920-luvulla Kotilieden ruokatoimittajana ja Martta-järjestössä. Hän oli Viipurin kaupunginvaltuuston ensimmäinen naisjäsen 1920–1927, edustaen nuorsuomalaista puoluetta. Viipurissa Olsoni-Quist joutui onnettomuuteen, hän jäi kaljakärryjen alle ja menetti liikuntakykynsä. Kun talvisota syttyi, perhe muutti Helsinkiin, jossa Olsoni-Quist kuoli 1943. Viipurin koti tuhoutui pommituksissa, samalla tuhoutui perheen arkisto.[2]

Helsingin Kaupunginmuseo perusti kesällä 2011 tilapäisen Olsoni-kahvilan Naisten huoneet -näyttelynsä yhteyteen. Kahvilassa oli tarjolla Olsonin reseptien mukaan tehtyjä leivonnaisia, jotka valittiin lähinnä niiden hauskojen nimien perusteella.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 561.
  2. a b c d e f Kira Gronow, Vadelmakyrsiä ja tappioleipiä, Helsingin Sanomat 2.6.2011 sivu D 2 Artikkelin verkkoversio (Web Archive). Viitattu 8.11.2019.
  3. Laati–Blomstedt–Havu–Poijärvi (toim.): Kuka kukin oli
  4. Teosten julkaisutiedot Fennicassa[vanhentunut linkki].