Anna Maria Luisa de’ Medici

Pfalzin vaaliruhtinatar

Anna Maria Luisa de’ Medici (11. elokuuta 1667 Firenze18. helmikuuta 1743 Firenze)[1] oli Pfalzin vaaliruhtinatar ja Toscanan suurherttuakuntaa hallinneen Medicin suvun viimeinen edustaja. Hän testamenttasi Medicien vuosisatojen aikana keräämät taideaarteet Toscanan kruunun omaisuudeksi sillä ehdolla, että niitä ei siirrettäisi pois Firenzen kaupungista.

Anna Maria Luisa de’ Medici, Antonio Franchin maalaama muotokuva vuosilta 1690–1691.

Anna Maria Luisan vanhemmat olivat Toscanan suurherttua Cosimo III ja Ranskan prinsessa Marguerite-Louise d’Orléans. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1691 Pfalzin vaaliruhtinas Johan Vilhelm, mutta Cosimon järjestämä avioliitto oli lapseton. Kun Cosimo III alkoi vanhalla iällä pelätä dynastiansa sammumista, hän suunnitteli julistavansa Anna Maria Luisan ja tämän puolison kruununperillisikseen siinä tapauksessa että hänen poikansa eivät jättäisi perillisiä. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut Euroopan suurvaltojen vastustuksen vuoksi. Johan Vilhelm kuoli vuonna 1716 ja Anna Maria Luisa muutti seuraavana vuonna Pfalzin pääkaupungista Düsseldorfista takaisin Firenzeen. Kun Medici-suvun viimeinen hallitsija, Anna Maria Luisan veli Gian Gastone kuoli lapsettomana vuonna 1737, suurvallat nostivat Toscanan hallitsijaksi Lothringenin herttuan Frans Stefanin, mutta Medicien yksityisomaisuus periytyi Anna Maria Luisalle.[1][2]

Anna Maria Luisa allekirjoitti lokakuussa 1737 Frans Stefanin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Frans Stefanista tulisi hänen ainoa perillisensä sillä ehdolla, että Medicien taidekokoelmia ei koskaan siirrettäisi pois Firenzestä ja ne pidettäisiin yleisön nähtävillä. Anna Maria Luisan kuoltua vuonna 1743 muun muassa Uffizin taidegalleria, Palazzo Pittin huvila, Laurenziana-kirjasto, San Lorenzon kirkon Medici-kappeli ja niiden taidekokoelmat siirtyivät siten Toscanan valtion omaisuudeksi. Nykyään Firenzen kaupunki muistaa Anna Maria Luisaa maailmankuulun taidekeskittymän perustajana.[3][1][4]

Anna Maria Luisan arveltiin pitkään kuolleen kuppaan. Vuonna 2012 hänen hautansa avattiin, jolloin jäännöksistä otetuista näytteistä ei löydetty viitteitä ainakaan pitkälle edenneestä kupasta. Vaihtoehtoisena kuolinsyynä on pidetty rintasyöpää.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Elvira Gencarelli: ANNA MARIA LUISA de' Medici, elettrice del Palatinato (italiaksi) Dizionario Biografico degli Italiani (1961), Enciclopedia Treccani. Viitattu 12.9.2017.
  2. Nordisk familjebok (1912), s. 1424 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.9.2017.
  3. History of the Uffizi Gallery (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Uffizi.org. Viitattu 12.9.2017.
  4. Mary Ann Pinto: To whom we owe it all – The legacy of Lady de’ Medici (englanniksi) The Florentine 8.2.007. Viitattu 12.9.2017.
  5. Alison Abbott: The last Medici may not have died of syphilis after all (englanniksi) Nature 14.2.2013. Viitattu 12.9.2017.

Aiheesta muualla

muokkaa