Ankkapurha
Ankkapurha, vanh. Ankapora eli Ankoper,[1] eli Anjalankoski on Kymijoen koski Kouvolan kaupungissa Anjalan ja Inkeroisten välissä. Vuosina 1975–2008 olemassa olleen Anjalankosken kaupungin nimi on peräisin kosken toissijaisesta nimestä. Nykyisin Ankkapurha on valjastettu sähköntuotantoon. Kemijoki Oy:n omistamien Anjalankosken (rak. 1983) ja Inkeroisten vesivoimalaitosten (rak. 1922, uudistettu 1994) teho on 22,7 MW ja 17,0 MW. Vuotuinen sähköntuotanto on 130 ja 80 GWh. Voimalaitosten pudotuskorkeus on 9,7 metriä.
Kymenlaakson ensimmäinen puuhiomo perustettiin Ankkapurhan itärannalle vuonna 1872. Anjalan kosken rannalle rakennettiin vuonna 1887 A. M. Hedbäckin suunnittelema Tampellan kartonkitehdas. Kartonkitehdasta uusittiin 1921–1922. Samalla valmistui myös uusi vesivoimalaitos, jonka suunnittelijat olivat Sigurd Frosterus ja Ole Gripenberg. Ankkapurhan itärannalla on Stora Enson paperitehdas.
Alueella sijaitsee myös Ankkapurhan teollisuusmuseo. Museo rakentuu vuodelta 1897 peräisin olevan Suomen ensimmäisen jatkuvatoimisen Füllner-merkkisen kartonkikoneen ympärille. Museossa on myös nähtävillä läheisen 1920-luvulla rakennetun vesivoimalan alkuperäiset generaattorit.
1800-luvun alkupuolella Ankkapurha oli tunnettu kalaisana lohikoskena, jonne lohi nousi merestä kutemaan. Sittemmin lohi katosi Kymijoesta alajuoksun patojen takia, mutta siirtoistutusten avulla lohi palautettiin Kymijokeen. Nykyään vaelluskalat pääsevät taas nousemaan aina Ankkapurhan padolle asti Koivukosken ja Korkeakosken (2016) kalateitä pitkin. Ankkapurhan alapuolinen alue kuuluu Keski-Kymen erityiskalastuslupa-alueeseen. Taidemaalari Ferdinand von Wright on ikuistanut Ankkapurhan maiseman Anjalankoski-öljyvärimaalaukseensa vuonna 1867. Ankkapurhan länsirannalla on Anjalan kartano, joka toimi museona vuoteen 2012 asti. Aikaisemmin kartano oli Wreden suvun hallinnassa.
Ankkapurhan itärannalta on löydetty kivikautinen asuinpaikka, joka ajoittuu varhaiskampakeraamiselle ajalle.[2]