Anja Eerikäinen

suomalainen eläinsuojeluvalvoja

Anja Eerikäinen (o.s. Vuorremaa;[1] 21. heinäkuuta 1933 Ulvila16. helmikuuta 2002 Turku) oli suomalainen eläinsuojeluvalvoja.

Anja Eerikäinen vuonna 1979.

Elämä ja ura muokkaa

Anja Vuorremaa syntyi työläisperheeseen Ulvilassa. Perheen isä oli kotoisin Luvialta ja äiti Ahlaisista, ja Anja oli heidän kolmesta tyttärestään nuorin. Lapset menettivät molemmat vanhempansa jo varhain. Kansakoulun jälkeen Anja Vuorremaa aloitti työuransa Ulvilassa puhelinkeskuksen hoitajana, josta hän siirtyi Poriin kemikaliokaupan myyjäksi. Hän työskenteli myös Tukholmassa Ruotsissa erään lääkäriperheen kotiapulaisena. Solmittuaan avioliiton peltiseppä Aulis Eerikäisen kanssa vuonna 1955 hän muutti asumaan Turkuun. Perheeseen syntyi kaksi poikaa.[2]

Ratkaisevan herätteen eläinsuojelutyöhön Eerikäinen kertoi saaneensa teuraseläinten kohtelusta, joka oli vielä 1950- ja 1960-luvuilla usein julmaa, jopa raakaa.[3] Toiseksi Eerikäisen huomion kohteeksi samaan aikaan nousivat ravihevoset, joita kuljetettiin maanteillä usein huonokuntoisilla autoilla.[4]

Eläinsuojeluvalvojan työn Anja Eerikäinen aloitti vuonna 1967, jolloin hänet valittiin Turun Eläinsuojeluyhdistyksen johtokuntaan. Vuodesta 1976 alkaen Turun kaupunki maksoi hänelle nimellistä palkkaa. Hän oli lääninhallituksen valvonnan alainen kunnallinen eläinsuojeluvalvoja. Lisäksi hän piti löytöeläinkotia, josta omistaja sai hoitokorvausta vastaan noutaa karkuteille lähteneen lemmikkinsä. 1970-luvun aikana Eerikäinen aloitti käytännön, jonka mukaan eläinsuojeluvalvojat ja Liikkuva poliisi valvovat yhdessä eläinkuljetuksia maanteillä.[5] Vuonna 1979 Eerikäiselle perustettiin puolipäiväinen virka, joka muutettiin vuonna 1985 kokopäiväiseksi. Eerikäinen jäi virallisesti eläkkeelle vuonna 1998, mutta hän jatkoi työtään viimeisiin elinpäiviinsä saakka. Hänelle myönnetty oikeus läänin eläinsuojeluvalvojana toimimiseen oli voimassa vuoteen 2003 saakka.[6]

Eerikäinen huolehti sekä lemmikki- että tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja otti hoitoonsa myös luonnonvaraisia eläimiä. Hän teki tarkastuskäyntejä maatiloille ja valvoi poliisien kanssa eläinkuljetuksia maanteillä. Eerikäinen teki myös paljon tiedotus- ja valistustyötä niin kouluissa ja päiväkodeissa kuin ammatissaan eläinten kanssa työskentelevien parissa. Monissa Eerikäiselle ilmoitetuissa tapauksissa paljastui myös ihmisten piittaamattomuus lähimmäisistään. Turkulainen Pääkköset-yhtye viittasi Anja Eerikäiseen vuonna 1989 kappaleessaan ”Eläinrääkkäystä”, jossa huudahdetaan: ”Tule apuun, Anja!”

Eerikäinen osallistui presidentti Tarja Halosen kutsumana itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnassa vuonna 2001, jolloin hän oli jo vakavasti sairas. Eerikäinen piti saamaansa kutsua tunnustuksena elämäntyölleen.[7]

Eerikäinen teki eläinsuojelutyötä lähes 40 vuotta. Hän kärsi sydämen vajaatoiminnasta jo 1980-luvulla, ja tähän sairauteen hän menehtyi 68-vuotiaana 16. helmikuuta 2002. Eläinsuojeluvalvojan työtä Eerikäinen teki miltei loppuun saakka, ja viimeinen hänen hoitamansa eläinsuojelutehtävä kirjattiin vain viisi päivää ennen hänen kuolemaansa, jolloin hän oli jo sairaalan teho-osastolla.[8]

Kunnianosoitukset muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Jermo, Tyyni-Ilta: Tule apuun, Anja: Anja Eerikäinen eläinten puolesta. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13413-2.
  • Mandart, Pamela: Eläimille kiitos. Helsinki: Nemo, 2002. ISBN 952-5180-49-2.

Lähteet muokkaa

  1. Mandart (2002), s. 9.
  2. Mandart (2002), s. 9–17.
  3. Mandart (2002), s. 23–24.
  4. Mandart (2002), s.27.
  5. Mandart (2002), s. 27.
  6. Mandart (2002), s. 29.
  7. Mandart (2002), s. 19.
  8. Mandart (2002), s. 145.
  9. Anja Eerikäisestä vuoden Kellokas 26.2.1998. MTV3. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 4.2.2011.
  10. Anja Eerikäiselle poliisin ansioristi 29.5.1998. MTV3. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 4.2.2011.
  11. Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 12.10.2016.

Aiheesta muualla muokkaa