Andrei Poljakov
Andrei Gennadijevitš Poljakov (ven. Андре́й Генна́диевич Поляко́в; s. 9. kesäkuuta 1968 Simferopol, Krim, Neuvostoliitto) on ukrainalais-venäläinen runoilija.[1][2]
Suku ja koulutus muokkaa
Andrei Poljakov on suorittanut filologian tutkinnon V. I. Vernadskin Taurian kansallisessa yliopistossa (ukr. Таврійський національний університет імені В.І. Вернадського (ТНУ)) Simferopolissa. Hän työskenteli toimittajana, opetti humanistisia tieteitä ja vuosina 1997-1998 hän oli Venäjän PEN-keskuksen alaisuudessa luodun venäläisten kirjallisten aikakauslehtien koosteen "Tolstyi Žurnal" (ven. Толстый журнал, 'Paksu lehti') Krimin päätoimittajana.[3][4]
Kirjallinen ura muokkaa
Poljakovin runoja on julkaistu muun muassa aikakaus- ja verkkolehdissä: Znamja (ven. Знамя), Vozduh (ven. Воздух), Novaja Junost (ven. Новая Юность), Russkaja mysl (ven. Русская мысль), Novoje literaturnoje obozrenije (ven. Новое литературное обозрение), Krititšeskaja massa (ven. Критическая масса), Oktjabr (ven. Октябрь), Vavilon (ven. Вавилон), Tšernovik (ven. Черновик), Arion (ven. Арион), Zolotoi vek (ven. Золотой векъ), Manuskripte, Almanah LIA Ruslana Elinina (ven. Альманах ЛИА Руслана Элинина), ©oyuz Pisatelei (ven. ©оюз Писателей), Šo (ven. Шо), Gumanitaryi fond (ven. Гуманитарный фонд), TextOnly, Novaja Kamera hranenija (ven. Новая Камера хранения), RETS (ven. РЕЦ).[4]
Runoja on julkaistu antologioissa: Ulysses Liberated (Освобождённый Улисс), Samizdat of the Century (Самиздат века), 10/30: Poems of Thirties (10/30: Стихи тридцатилетних), Nine Dimensions (Девять измерений), Unknown Ukraina (Неизвестная Украина), Wild Field: Poems of Russian Poets of Ukraine (Дикое поле: Стихи русских поэтов Украины) ja Anthologie de la poésie russe contemporaine 1989-2009.[5]
Andrei Poljakov on julkaissut kahdeksan runokirjaa: Epistulae ex Ponto vuonna 1995, Orthographic Minimum vuonna 2001, Niille, jotka nukkuvat vuonna 2003, Kiinalainen laskeutuminen vuonna 2010, Kirje vuonna 2013, Amerikka vuonna 2014 sekä Evakuointi vuonna 2022 ja Radioasema "Viimeinen Eurooppa". Punainen kirja 2022. Runoudessaan Poljakov on viljellyt kuvaa imperiumin laidalla maanpaossa olevasta runoilijasta, mikä on saanut kriitikot vertaamaan häntä Ovidiukseen. Poljakov asuu Simferopolissa Krimillä, jonka Venäjän armeija miehitti vuonna 2014.[3][2]
1990-luvun alusta lähtien hän on ollut Krimin ja Moskovan postmetarealistisen runoryhmän "Peninsula" jäsen yhdessä Nikolai Zvjagintsevin, Igor Sidin, Mihail Laptevin ja Maria Maksimovan kanssa. Runot käännettiin ranskaksi, englanniksi, saksaksi, italiaksi, bulgariaksi ja ukrainaksi. Poljakoville on myönnetty Venäjän runouden arvostetuin Andrei Belyi -palkinto vuonna 2011 ja ulkomaan kansalaisen kirjoittaman venäläisen runouden pääpalkinto, kansainvälinen Russian Prize vuonna 2014 runokokoelmastaan Kirje, 2013.[2][6] Hän on saanut Moskovan tili/kreivi- kirjallisuuspalkinnon ja Joseph Brodsky-säätiön apurahan.[4] Andrei Poljakov on merkittävä venäläinen nykyrunoilija.[1]
Teoksia muokkaa
- Epistulae ex Ponto. - Tšernihiv, 1995.
- 'Oikeinkirjoitusminimi': Runokirja. (Орфографический минимум: Книга стихотворений) - Pietari 2001.
- 'Niille, jotka nukkuvat'. (Для тех, кто спит) - Moskova, 2003.
- 'Kiinalainen laskeutuminen'. (Китайский десант) - Moskova, 2010.
- 'Kirje'. (Письмо) - Moskova, 2013.
- 'Amerikka'. (Америка) - Moskova, 2014.
- 'Evakuointi'. (Эвакуация) - Moskova, 2022.
- 'Radioasema "Viimeinen Eurooppa". Punainen kirja'. (Радиостанция «Последняя Европа». Красная книга) - Moskova, 2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Hofmann, Tatjana: Crimea: the interface between politics and culture. ZOiS Spotlight 10/2019
- Andrei Poljakovin biografia ja bibliografia "Venäläisen kirjallisuuden uusi kartta" -sivustolla (venäjäksi)
- Andrei Poljakovin bibliogafia verkkosivulla "Epävirallinen runo" (venäjäksi)
- Andrei Poljakovin lyhyt biografia ja runonäyte Vavilonin verkkosivulla (venäjäksi)
- Poljakov, Andrei Gennadievitš "Uutta Verkkokirjallisuutta" verkkosivullav (venäjäksi)
- Andrei Poljakovin kuvagalleria "Venäjän kirjallisuuden kasvot" (venäjänkielinen sivu)
- Andrei Poljakovin haastattelu, Gleb Morev Colta.ru-portaalissa (venäjäksi)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Jälkisanat”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 637. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ a b c Translated from Russian by Oksana Maksymchuk and Max Rosochinsky.: The Tea Room Orthodoxy by Andrei Polyakov Poetry International.
- ↑ a b Contemporary Russian Literature. Modern Russian Literature. Biographical Sketches contemporaryrussianliteratureatuva.com.
- ↑ a b c Golub, Peter: Andrei Polyakov Jacket. 2008.
- ↑ Poljakov, Andrei Gennadievitš Uutta Verkkokirjallisuutta.
- ↑ Winners of the Russian Prize to Be Announced Today 22.4.2014. Russkiy Mir.