Amran Mohamed Ahmed
Amran Mohamed Ahmed (12. huhtikuuta 1954 Hargeisa, Brittiläinen Somalimaa) on somalialainen kirjailija, runoilija ja toimittaja, jonka Suomen Pakolaisapu valitsi Vuoden pakolaisnaiseksi vuonna 2005.[1] Palkinnon perusteluissa Ahmedin todettiin tukeneen merkittävällä tavalla Suomeen muuttaneita maahanmuuttajanaisia ja -lapsia.[2] Vuonna 2011 on ilmestynyt Eeva-Liisa Bahnaanin toimittama ja Golisin kustantama Ahmedin elämäkerta Rauhaa etsimässä – Amran Mohamed Ahmedin tarina.[3]
Elämä muokkaa
Ahmed syntyi Hargeisassa kaksilapsiseen perheeseen. Hänen isänsä Mohamed Ahmed Muse työskenteli tuolloin Ison-Britannian armeijalle. Somalia oli vielä brittien siirtomaa. Ahmed kävi koulunsa kotikaupungissaan ja opiskeli pääkaupunki Mogadishussa. Myöhemmin hän teki työkseen opetusmateriaaleja Somalian opetusministeriössä. Ahmedille syntyi kahdesta avioliitosta yhteensä viisi lasta.[1][4]
Suomeen Ahmed muutti vuonna 1990 silloisen miehensä ja nuorimman lapsensa kanssa. Somaliassa oli syttynyt sisällissota diktaattori Siad Barren hallinnon sorruttua, ja Hargeisaa pommitettiin. Ahmedin muut lapset jäivät Afrikkaan sukulaisten hoitoon, mutta osa muutti myöhemmin Suomeen. Suomessa Ahmedin perhe päätyi ensin Joutsenon vastaanottokeskukseen, josta he muuttivat lopulta Vantaalle. Suomessa Ahmed työskenteli muun muassa somalin kielen opettajana, kirjailijana ja runoilijana. Hänen runojaan on julkaistu erilaisissa runokokoelmissa. Vuonna 2007 Ahmed muutti Lontooseen, jossa hän työskentelee somalinkielisen Raad TV Internationalin toimittajana.[1]
Lähteet muokkaa
- Bahnaan, Eeva-Liisa: Amran Mohamed Ahmed Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.4.2019.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Bahnaan, Kansallisbiografia.
- ↑ Vuoden Pakolaisnainen on iäkkäiden maahanmuuttajien puolestapuhuja Maailma.net. 9.3.2005. Suomen OneWorld-portaaliyhdistys. Viitattu 21.4.2019.
- ↑ Rauhaa etsimässä Kirjasampo. Viitattu 21.4.2019.
- ↑ Basaarin toimittajat: Amran Mohamed Ahmed 2002. Yle Vintti. Viitattu 21.4.2019.