Ammattikasvatus
Ammattikasvatus tieteenä on määritelty kasvatustieteen osa-alueeksi, joka tutkii ihmisen ammattiin kasvamista ja siihen liittyvää problematiikkaa. Ammattikasvatus määrittyy ammatin käsitteen ja ammatillisen kasvun kautta, ulottuen toisen asteen ammatillisissa opinnoissa olevista nuorista (15-18 vuotta) työelämässä olevaan aikuisväestöön (18-68 vuotta).
Ammattikasvatuksella tarkoitetaan organisoitua koulutusta, jonka päämääränä on ammatissa ja työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot sekä kasvaminen aktiiviseen kansalaisuuteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Ammattikasvatus tieteenalana tutkii ammatillista koulutusta, ammattiin ja työelämään liittyvää osaamista, oppimista ja kasvamista. Ammattikasvatus operoi formaalisen koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla. Työ- ja elinkeinoelämän muutos näkyy myös ammattikasvatuksen tutkimuksessa. (Siirilä & Laukia, 2021.)
”Ammattikasvatus on organisoitua kasvatustoimintaa, jonka avulla nuoret ja aikuiset voivat toteuttaa tavoitteellisesti etenevää oppimista päämääränä ammatissa tarvittavien valmiuksien hankkiminen ja kehittäminen sekä edellytysten luominen itsenäiselle ammatilliselle toiminnalle ja jatkuvalle kehitykselle ammatissa.” (Ruohotie, 2000, s. 284). Ammattikasvatuksessa on kyse ammatin oppimisesta ja ammatillisen kasvun elinikäisestä prosessista.
Ammattikasvatuksen tutkimusalueita ovat muun muassa ammatin oppiminen (erilaisissa oppilaitosten ja työelämän tarjoamissa oppimisympäristöissä), ammatillinen koulutus ja sen kehittäminen, ammatillinen kasvu elinikäisenä prosessina ja osaamisen johtaminen. Tutkimuksen tehtävänä on esimerkiksi työtehtävien ja niihin liittyvien ongelmien kuvaaminen ja selittäminen, sekä opetus-oppimisprosessien analysointi ja konstruointi. Ammattikasvatuksen ilmiöitä voidaan tutkia monesta eri näkökulmasta, esimerkkeinä mainittakoon psykologinen (ammatissa tarvittavat valmiudet, niiden kehittyminen ja ammatillinen uusiutuminen), sosiologinen (ammatillinen identiteetti ja sen kehittyminen; ammattikasvatus- ja koulutus sosialisaationa), kasvatusfilosofinen (ammattikasvatuksen olemus ja tietoteoreettinen perusta) ja filosofis-historiallinen ja kulttuurinen (ammatillisen kasvun suhteuttaminen kansalaiseksi kasvamisen prosesseihin; työn, ammatin ja kasvamisen näkeminen ihmisen olemuksen ja olemassaolon toteutumisen ehtoina ja tuotoksina).
Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä toimi Suomen ainoa ammattikasvatuksen professuuri,[1] jota professori Pekka Ruohotie hoiti kolmenkymmenen vuoden ajan, vuodesta 1983 vuoteen 2012. Yksikössä on myös Suomen ainoa ammattikasvatuksen maisteriohjelma.[2] Ammattikasvatuksen aikakauskirja on keskittynyt ammattikasvatuksen alan tutkimustulosten julkaisemiseen.[3]
Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on vuodesta 2019 lähtien toiminut ammattikasvatuksen yliopettaja. Haaga-Helia on syksystä 2023 lähtien tarjonnut ensimmäisenä suomalaisena korkeakouluna Ammattikasvatustieteen perusopintoja (25 op) osana avoimen AMK:n tarjontaa.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Ruohotie, P. (2000). Ammattikasvatuksen yliopistollinen opetus ja tutkimus. Teoksessa A. Rajaniemi (toim.), Suomalaisen ammattikasvatuksen historia (ss. 282-286). Helsinki: OKKA-säätiö ja Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus.
- Siirilä, J. & Laukia, J. (2021). Mihin menet ammattikasvatus? - Ammattikasvatuksen tutkimuksen suuntaukset Suomessa. [Hyväksytty julkaistavaksi]. eSignals Research. Sähköinen julkaisu
Viitteet muokkaa
- ↑ Tampereen yliopiston kasvatystieteiden yksikön sivusto uta.fi.
- ↑ Ammattikasvatuksen maisteriohjelma Tampereen yliopisto. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 29.12.2014.
- ↑ Ammattikasvatuksen aikakauskirja okka-saatio.com. Arkistoitu 26.12.2014. Viitattu 29.12.2014.
- ↑ Opiskele ammattikasvatustieteen opinnot Haaga-Helian avoimessa AMK:ssa | Haaga-Helia www.haaga-helia.fi. 9.5.2023. Viitattu 3.10.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ammattikasvastuksen käsitteestä sites.google.com. Viitattu 29.12.2014.