Avaa päävalikko

Fünf Minuten Amerika on itävaltalaisen toimittaja-kirjailijan Felix Saltenin matkakirja vuodelta 1931. Teos kertoo Carnegie-säätiön järjestämästä Yhdysvaltain-matkasta, jolle kutsuttiin Salten ja kolmetoista muuta toimittajaa. Kirja on Saltenin toinen matkakertomus; tätä ennen hän oli 1925 kuvannut Palestiinan-matkaansa teoksessa Uusia uurtajia vanhassa maassa. Suomesta Yhdysvaltain-matkalle oli kutsuttu Turun Sanomien toimittaja Urho Toivola, joka kirjoitti matkasta kirjan Aurinkoista Amerikkaa. Saltenin teoksesta on julkaistu omakustannesuomennos Amerikka viidessä minuutissa.

Amerikka viidessä minuutissa
Fünf Minuten Amerika
Alkuperäisjulkaisun kansi.
Alkuperäisjulkaisun kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija Felix Salten
Kansitaiteilija Rudolf Geyer
Kieli saksa
Genre matkakertomus
Kustantaja Paul Zsolnay Verlag
Julkaistu 1931
Sivumäärä 256
Suomennos
Suomentaja Markus Lång
Kustantaja Books on Demand
Julkaistu 2016
Sivumäärä 216
ISBN 978-952-330-567-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

TaustaMuokkaa

Andrew Carnegien perustama kansainvälinen rauhansäätiö (Carnegie Endowment for International Peace) pyrki edistämään kansainvälistä yhteisymmärrystä järjestämällä toimittajien vaihtovierailuja Yhdysvaltain ja muiden maiden välillä. Vuonna 1930 Keski- ja Pohjois-Euroopasta kutsuttiin neljätoista toimittajaa kahden kuukauden kiertomatkalle Yhdysvaltoihin, heidän joukossaan Itävallasta Felix Salten (Neue Freie Presse), Suomesta Urho Toivola (Turun Sanomat), Ruotsista Sven Backlund (Nyt Tid) ja Virosta Georg Meri (Viron ulkoministeriö). Toimittajat kiersivät Yhdysvaltoja, tapasivat merkkihenkilöitä, kuten presidentti Herbert Hooverin ja Henry Fordin, sekä tavallisia kansalaisia ja tutustuivat nähtävyyksiin.[1]

Toimittajat saapuivat New Yorkiin 18. toukokuuta 1930, kiersivät muiden muassa Washingtonin, Atlantan, New Orleansin, Los Angelesin, San Franciscon, Denverin, Chicagon ja Buffalon kautta ja lähtivät paluumatkalle New Yorkista 17. heinäkuuta 1930.[1]

Salten selosti matkaansa följetongeissa, joita julkaistiin Neue Freie Pressessä kesäkuun 8. päivästä alkaen, ja ne koottiin kirjaksi vuonna 1931.[2]

SisältöMuokkaa

Kirjassaan Salten selostaa Yhdysvaltain yhteiskuntaa ja luontoa subjektiivisesta näkökulmasta, ja pääpaino on hänen henkilökohtaisissa vaikutelmissaan ja mielipiteissään.[3] Hän suhtautui maahan sekä ihaillen että kriittisesti; hän esimerkiksi ihailee luonnonnähtävyyksiä, kuten Grand Canyonia ja Yosemitea, mutta pahoittelee luonnonvarojen haaskausta ja metsänhakkuita, jotka olivat johtaneet eroosioon.[4] Arjen ilmiöitä, kuten uskonnollista elämää, mainontaa ja suuria elokuvateattereita, hän tarkastelee välillä ironisesti:

»Itse Isä Jumalakin joutuu mukautumaan New Yorkin kiireeseen, mainoksiin, joita täällä on pilvin pimein — newyorkilaisen propagandan hupaisiin ja juonikkaisiin välineisiin. Hänellä on täällä runsaasti paikallisedustajia, jotka lyövät mainosrumpua Hänen puolestaan, järjestävät kirkoissa elokuvaesityksiä, esityttävät hurskaasti sanoitettuja uusia hilpeitä lauluja urkujen säestyksellä. Toimeliain ja nokkelin vetää eniten yleisöä. Täällä saa itse Isä Jumalakin ällistellä ihmiskuntaa.

 Totisesti, se joka onnistuu houkuttamaan kaikki nämä kansallisuudet, jotka ovat New Yorkiin sekoittuneet, vaikkapa uuden saippuan tai uuden elokuvan tai vanhan kunnon Kaikkivaltiaan luo, se on melkoisen toimelias ja nokkela, suorastaan ovela kettu.[5]»

Toisinaan hän havainnollistaa maisemia vertaamalla niitä Eurooppaan, jotta itävaltalaiset lukijat pystyisivät tajuamaan mittasuhteita.

Salten oli jo aikaisemmin ollut kiinnostunut tekniikan edistysaskelista, esimerkiksi radiosta, sekä amerikkalaismallisesta tehokkuudesta,[6] ja hänen mukaansa elokuvataiteen mahtava potentiaali jää Hollywoodissa osin hyödyntämättä.[7] Hän selostaa liukuhihnan käyttöä Fordin tehtailla ja omahalaisessa teurastamossa sekä vaikuttuneena että kauhistuneena.[8]

Kieltolakiin Salten suhtautuu torjuvasti; hänen mukaansa alkoholinkieltolaki vain innostaa ihmisiä juopottelemaan, koska säilyttääkseen itsekunnioituksensa ihmiset uhmaavat lakeja, jotka tunkeutuvat yksityiselämän piiriin.[9] Yhtä lailla hän arvostelee puritaanisia ”seksuaalikieltolakeja”, koska ne johtavat kaksinaismoralismiin.[10]

Useissa kohdin Salten käsittelee Yhdysvaltain mustan väestönosan asemaa. Hän pahoittelee rotuerottelua, jota hän etelävaltioissa näki. Saltenin oli kuitenkin vaikea asettua mustien asemaan, ja hän edustaa aikakautensa rotuopillisia näkemyksiä,[3] mutta hän pyrkii suhtautumaan tilanteeseen avoimin mielin.[11]

LähteetMuokkaa

  1. a b Carnegie Endowment for International Peace: Year Book, 1931, s. 44–47. Washington, D.C.: Carnegie Endowment, 1931.
  2. Mattl, Siegfried – Schwarz, Michael: ”Werkverzeichnis”, Felix Salten: Schriftsteller – Journalist – Exilant, s. 188. Wien: Holzhausen, 2006. ISBN 978-3-85493-128-7.
  3. a b Mattl, Siegfried – Schwarz, Michael: ”Felix Salten: Annäherung an eine Biographie”, Felix Salten: Schriftsteller – Journalist – Exilant, s. 57–58. Wien: Holzhausen, 2006. ISBN 978-3-85493-128-7.
  4. Fünf Minuten Amerika, s. 248.
  5. Fünf Minuten Amerika, s. 25.
  6. McFarland, Robert: ”Amerika in Wien, Wien in Amerika: Felix Saltens Antwort auf Stefan Zweigs »Monotonisierung der Welt«”, Felix Salten: Schriftsteller – Journalist – Exilant, s. 157. Toimittaneet Siegfried Mattl & Michael Schwarz. Wien: Holzhausen, 2006. ISBN 978-3-85493-128-7.
  7. Fünf Minuten Amerika, s. 109–110.
  8. Fünf Minuten Amerika, s. 156–163, 175–188.
  9. Fünf Minuten Amerika, s. 216.
  10. Fünf Minuten Amerika, s. 226–237.
  11. Eddy, Beverley Driver: Felix Salten: Man of Many Faces, s. 236. Riverside (Ca.): Ariadne Press, 2010. ISBN 978-1-57241-169-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa