Rasismi

aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää
(Ohjattu sivulta Rotuoppi)

Rasismi on oppi tai ideologia, jonka mukaan rodulliset tai etniset erot ihmisryhmien välillä oikeuttavat ryhmien välisen epätasa-arvon.[1] Yksi rasismin muoto on rasismi ilmapiirinä, käytäntöinä ja olosuhteina, joilla tarkoitetaan yhteyskunnan rakenteista ja toimintatavoista johtuvaa eriarvoisuutta etnisten ryhmien välillä.[2]

Osa artikkelisarjaa
Syrjintä
Muodot
Uskontoryhmiä kohtaan
Ilmeneminen
Aiheeseen liittyvää
n · k · m

Nykyisin rasismia pidetään pääsääntöisesti moraalisesti ja lainsäädännöllisesti tuomittavana.[3] Rasismiin perustuva syrjintä on länsimaissa joissain tapauksissa rikos. Rasistinen motiivi on Suomessa myös peruste rangaistuksen koventamiselle rikoksista tuomittaessa.[4]

Rodun ylivaltaMuokkaa

Rasismiin yhdistetään toisinaan ajatus jonkin rodun tai etnisen ryhmän vallasta tai ylivallasta. On esimerkiksi valkoista ylivaltaa (englanniksi esimerkiksi white power tai white supremacy) ja mustaa ylivaltaa (esimerkiksi black supremacy) ajavia tahoja. Rodullista tai etnistä ylivaltaa ajavat liikkeet haluavat yleensä muodostaa yhteiskunnan, jossa vallitsee rotujen välinen arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet. Toinen rasismin muoto liittyy rotupuhtauteen, jonka kannattajat pyrkivät estämään kielloin rotujen tai kulttuurien sekoittumisen.[2] Rotusyrjintä on määritelty tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimiseksi tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjinnäksi esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnon vuokrauksessa.[5]

Rasismin määritelmiäMuokkaa

Rasismia on määritelty eri tavoin tieteessä, arkikielessä, politiikassa ja lainsäädännössä. Käsitteenä rasismi tuli laajempaan käyttöön vasta 1930-luvulla.[3]

Tieteen termipankki määrittelee rasismi seuraavasti:

rasismi (Filosofia) näkemys, jonka mukaan on biologisesti määräytyneitä eroja eri rotujen välillä ja tästä syystä jotkut rodut ovat arvokkaampia tai kykenevämpiä kuin toiset [6]

Kielitoimiston sanakirja antaa rasismille lyhyen määritelmän:

rotusyrjintä, -sorto, etninen syrjintä.[7]

Rasismiin perehtynyt sosiologi Anna Rastas on esittänyt rasismille pidemmän määritelmän:

»Rasismiksi voidaan luonnehtia valta- ja alistussuhteita tuottavia ajattelu-, puhe-, ja toimintatapoja, joissa jonkun yksilön tai ryhmän (oletettu tai väitetty) ominaisuus, olipa se biologinen tai kulttuurinen, esitetään olemukselliseksi ja muuttumattomaksi.[3]»

Ihmisoikeusliitto on määritellyt rasismin seuraavasti:

»Rasismia ovat – – sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.[8]»

Rasismiksi määritellään sekä kansainvälisten sopimusten että tutkijoiden piirissä myös kulttuurinen rasismi, johon viittaa rotua laajempi ilmaisu "etninen syrjintä".[8]

Rasismin eri muotojaMuokkaa

Professori Vesa Puuronen on vetänyt yhteen rasismitutkimuksessa käytyä keskustelua määrittelemällä neljä rasismin muotoa, joita ovat seuraavat;

  • Uusrasismia Puuronen pitää vanhaa rasismia ajankohtaisempana. Se on ideologia, jonka mukaan ihmiset voidaan jakaa hierarkkisiin ryhmiin kulttuurisin perustein. Seurauksiltaan se voi Puurosen mukaan olla yhtä vakavaa kuin vanha rasismi. Ihmiset, jotka uskovat kulttuurin liittyvän etnisyyteen ovat rasisteja, sillä he tekevät stereotypioita ihmisistä ja kohtelevat heitä eri tavalla heidän geeniensä perusteella.Kulttuurien kritisoiminen ei ole Puurosen mukaan rasismia, koska kulttuuri ei siirry biologisesti ihmiseltä toiselle. [9]
  • Rakenteellisen rasismin Puuronen määrittelee normeiksi ja institutionaalisiksi käytännöiksi, jotka asettavat jotkin etniset ryhmät toisia heikompaan asemaan. Sen konkreettisia muotoja on syrjivä lainsäädäntö. Toisena ilmenemismuotona ovat syrjivät käytännöt oikeuslaitoksessa, oppilaitoksissa, työmarkkinoilla, sosiaali- ja terveydenhuollossa, tiedotusvälineissä ja liike-elämässä. Rakenteellisessa rasismissa tekijä ja teon kohde eivät usein ole tietoisia rasismista.[9]
  • Arkielämän rasismia Puuronen kuvailee arkisissa kohtaamisissa ilmeneviksi käytännöiksi, jotka asettavat eri ryhmiin kuuluvat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan tai osoittavat kohteena olevan ryhmän alempiarvoisuuden. Sitä on muun muassa pahan puhuminen, nimittely, loukkaavat vitsit, ilmeet ja eleet, syrjintä töissä ja oppilaitoksissa, välttely ja eristäminen sekä väkivalta.[9]

Rasismin historia länsimaissaMuokkaa

 
Valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa postikortissa käyttämällä halventavaa nimitystä ”Boy” (poika).
 
Värillinen mies juo mustille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.

Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy kaikissa kulttuureissa.[10] Antropologi Pascal Boyerin mukaan ihmiset luovat stereotypioita esimerkiksi roduista, koska heillä on intuitiviinen käsitys, että toisen ryhmän jäsenet edustavat heille uhkaa. Omaa ryhmää halutaan suosia ja vähemmistöt pitää alempiarvoisessa asemassa.[11]

Keskiajan Euroopassa uskonto oli eräs keskeisimmistä ryhmiä toisistaan erottavista seikoista. Juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuurisina, uskonnollisina ja rodullisina nähdyt tekijät. Kristityt ja islamilaiset pitivät toisiaan vääräuskoisina.[12]

Uuden ajan länsimaisen rasismin yhtenä merkittävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjakaupan vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan.[10] American Anthropological Associationin mukaan tämä aate kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden oikeuttamisena.[13]

 
Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.

1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja frenologiaan (oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta).[14] Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala.[15] Galtonin käsityksistä tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.[15]

Yhdysvaltain etelävaltioissa perustettiin vuonna 1865 äärijärjestö Ku Klux Klan sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa. Liikkeen toiminta tukahdutettiin 1870-luvun alkupuolella. KKK perustettiin uudestaan vuonna 1915. Liikkeen huippukausi oli 1920-luvulla, jolloin sillä oli neljä miljoonaa jäsentä.[16] Kansalaisoikeusliikkeen painostuksesta 1950–60-luvuilla saatiin aikaan mustien oikeudet paremmin turvaavia lakeja ja säädöksiä.[12]

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.[13] Adolf Hitler väitti saksalaisten edustavan muinaista arjalaista rotua, jota vieraat ainekset uhkasivat. Toisen maailmansodan aikana tuhottiin miljoonia juutalaisia. Myös muita ”epäkelvoiksi aineksiksi” katsottuja ryhmiä, kuten mielisairaita, homoseksuaaleja ja vammaisia, vainottiin ja tuhottiin.[12]

Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin arvostelemaan tieteellisen rasismin oppeja.[17][2] Yhdistyneet kansakunnat on useissa julkilausumissaan tuominnut rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun.[12] Rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1965 tuli voimaan 1969.[18]

Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon mukaan nykyaikana rasistisen aatteen yleisimmäksi muodoksi on noussut kulttuurinen rasismi, joka perustelee etnisten ryhmien eriarvoisuutta näiden kulttuurisilla eroilla. Tähän keskeisesti liittyvät myös yleiset etniset stereotyypit ja ennakkoluulot.[19][2]

Tutkija ja kolumnisti Iivi Anna Masso on arvostellut sitä, että rasismiksi luokitellaan usein rotuun perustuvan halveksunnan ja syrjinnän lisäksi myös länsimaista poikkeavien kulttuuristen käytäntöjen ja uskonnollis-poliittisten oppien arvostelu. Hänen mukaansa uskonnon ja kulttuurin nimellä kulkevien oppien arvostelu on länsimaalaisille vaikeampaa kuin puhtaasti poliittisten aatteiden.[20]

RotusyrjintäMuokkaa

Pääartikkeli: Rotusyrjintä

Rasismi ja rotusyrjintä samastetaan usein. Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.[21]»

Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa, eikä se yleensä koske myöskään yksityisten henkilöiden välisiä suhteita työelämää lukuun ottamatta.[4]

RotuerotteluMuokkaa

Pääartikkeli: Rotuerottelu
 
Etelä-Afrikan paikallishallinnon kyltti maan Apartheid-ajalta.

Siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään eurooppalaiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan.[22] Tämä politiikka jatkui Etelä-Afrikassa lähes 1900-luvun loppuun saakka. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, paikat linja-autoissa, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty. Suurapartheidin nimellä tunnettu yhteiskuntapoliittinen ohjelma meni vielä pidemmälle. Ohjelman tarkoituksena oli pitää maan ei-valkoinen väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten ”pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä”. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.[22]

Valkoisiin kohdistuva rasismiMuokkaa

YK raportoi rasismista Japanissa.[23][24] Raportissa tekijä Doudou Diène (Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomission erityisraportoija) kertoi, että rasismin kohteena ovat myös eurooppalaiset.[25]

Solidaarisuus-ammattiliiton tutkimuksen mukaan Etelä-Afrikan tiedotusvälineet kiinnittävät enemmän huomiota mustiin kohdistuvaan rasismiin ja Etelä-Afrikan ihmisoikeuskomissio paljon harvemmin ryhtyy oma-aloitteisesti tutkimaan valkoisiin kohdistuvia rasismitapauksia.[26] Toimittajan mukaan valkoisiin kohdistuvat murhat, kidutus ja hyökkäilyt eivät juurikaan saa huomiota tai hallituksen toimia osakseen.[27]

FW de Klerk -säätiön mukaan (2016) "mustat eteläafrikkalaiset ovat paljon väkivaltaisempia ja rasistisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin". Säätiö vetosi Etelä-Afrikan ihmisoikeuskomissioon, jotta se puuttuisi valkoisiin kohdistuvaan rasismiin ja vihapuheeseen. Se esitti 45 somepostausta, joissa "kiihotetaan äärimmäiseen väkivaltaan valkoisia kohtaan." Sen analyysin mukaan ylivoimaisesti leviävin ja vaarallisin rasismi ja väkivaltaisin kielenkäyttö tulevat mustilta. Viestit ovat täynnä uhkauksia tappaa kaikki valkoiset, lapsetkin, raiskata valkoiset naiset ja karkottaa kaikki valkoiset Etelä-Afrikasta.[28]

BizNewsin mukaan maan presidentti Jacob Zuma uhkaili toistuvasti valkoisia ja käytti tätä saadakseen mustien suosiota. Hän myös väitti valheellisesti, että talous on lähinnä valkoisten käsissä ja lupaili pääsyä (näiden) varoihin.[29]

The Guardianissa värillinen Mona Chalabi kirjoittaa, että kaikki ovat rasisteja mutta valkoisten rasismi on merkittävämpää.[30]

Valkoisen rasismin uhrin voi tehdä mieli nimitellä valkoisia ja Lähi-idässä taistelleet yhdysvaltalaiset ovat saattaneet nähdä jihadistien julmuuksia, joiden rinnalla Yhdysvaltojen tapahtumat kalpenevat. Silti The National Review'n David Frenchin mukaan kumpienkaan ei pitäisi nimitellä ihmisiä näiden etnisen ryhmän perusteella eikä mustan tekemän rikoksen valkoisen uhrin pitäisi tehdä päätelmiä mustista yleisesti, vaikka häntä tukisivat todisteet mustien monta kertaa useammin tekemistä väkivaltarikoksista. Toisaalta valkoisiin vihamielisesti suhtautuvat asenteet eivät ole vallattomia, kun ne ovat The New York Timesin pääkirjoitustoimituksessa, best-sellerlistoilla, hallituksessa tai yliopistoissa.[31]

Yhdysvaltojen valkoisista suurin osa uskoi valkoisiin kohdistuvan syrjinnän olevan yhtä suuri ongelma kuin vähemmistöihin kohdistuvan. Pian tämän tuloksen jälkeen Donald Trump sai enemmistön valkoisten äänistä ja voitti presidentinvaalit. Valkoiset kokevat olevansa piiritettyjä ja uhreja.[32]

Psychology Todayn kirjoituksen mukaan myös valkoisiin kohdistuvat stereotypiat ylläpitävät statushierarkioita. Esimerkiksi valkoinen saattaa kompensoida stereotypiaa ennakkoluuloisesta kiihkoilijasta olemalla erityisen ystävällinen vähemmistön edustajalle, joka puolestaan yrittää esiintyä erityisen vakavasti otettavana kompensoidakseen itseensä kohdistuvia stereotypioita ja siten näyttää torjuvan erityisen tylysti valkoisen ystävällisyyden. Tällaiset vastakkaiset tavoitteet tekevät vuorovaikutuksesta myrkyllistä ja erottavat ryhmiä toisistaan.[33]

Rasismi SuomessaMuokkaa

Pääartikkeli: Rasismi Suomessa

Suomi on vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopan unionin rasistisin valtio. Ihonväri johtaa sekä häirintään että väkivaltaan kaikkein todennäköisimmin juuri Suomessa.[34][35] Esimerkiksi romaneja syrjitään Suomessa edelleen, vaikka kaikki etniseen taustaan perustuva syrjintä on ollut jo pitkään lailla kiellettyä. Syrjintä ilmenee esimerkiksi siten, että romaninimen omaavia ei kutsuta työhaastatteluun, eikä romaneja päästetä kaikkiin kauppoihin tai ravintoloihin.[36] Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Janette Grönfors totesi kuitenkin vuonna 2020 suomalaisten rasismisyytöksistä, että "Suomi on ehdottomasti Euroopan paras maa romaneille".[37]

Rasismista ei keskusteltu aikaisemmin laajasti Suomessa, eikä sitä tutkittu juurikaan ennen 1990-lukua. Aikaisemmin ajateltiin usein, että Suomessa ilmenee vain vähän rasismia, koska vain pieni osa väestöstä kuului kansallisiin vähemmistöryhmiin silloin kun Suomessa asui nykyistä vähemmän valtaväestöä tummempia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Ilmiöistä, jotka monissa muissa maissa on tulkittu rasismiksi on Suomessa puhuttu usein syrjintänä, muukalaispelkona tai suvaitsemattomuutena.[3][38] Kuitenkin esimerkiksi venäläisiin ja saamelaisiin on kohdistunut pelkoja, joista on tallentunut paljon merkkejä myös kansanperinteeseen (ryssäviha).

1800-luvulla ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”.

Rasismi-käsitteen kritiikkiäMuokkaa

Professori Timo Vihavainen on katsonut, että rasismi -käsitteen käyttö on laajentunut kattamaan liian monia ilmiöitä, jotka eivät alun perin ole kuuluneet sen alaan. Käsite on myös ontuva, jos samalla katsotaan, että mitään ihmisrotuja ei ole olemassa.[39]

Katso myösMuokkaa

Rasismin lähikäsitteitäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Historian lisälehtiä. Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-543-0.
  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998. ISBN 952-471-543-0.
  • Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.): Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Rastas, Anna: Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6946-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.4.2008).

ViitteetMuokkaa

  1. Racism Unesco. Viitattu 30.12.2018.
  2. a b c d Lepola & Villa (2007). Syrjintä Suomessa 2006 , s. 111–112.
  3. a b c d Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (PDF) urn.fi. Teoksessa Rastas, Anna; Huttunen, Laura & Löytty, Olli (2005): uomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Vastapaino.
  4. a b Lepola & Villa 2007, s. 10.
  5. Lepola & Villa 2007, s. 9–12.
  6. Nimitys: rasismi Tieteen termipankki. 24.9.2020.
  7. Rasismi Kielitoimiston sanakirja. 24.2.2020. Kotimaisten kielten keskus.
  8. a b Makkonen, Timo ja Ihmisoikeusliitto: Rasismi Suomessa (PDF) 2000. Ihmisoikeusliitto ry. Viitattu 24.6.2009. [vanhentunut linkki]
  9. a b c d Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-196-8.
  10. a b Isaksson & Jokisalo 2005, s. 68.
  11. Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään, s. 329. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  12. a b c d Artikkeli rotuongelma teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio, s. 261–264. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  13. a b American Anthropological Association Statement on ”Race” 17.5.1998. American Anthropological Association. Viitattu 9.4.2007. (englanniksi)
  14. Lieberman, Leonard: ”Race” 1997 and 2001: A Race Odyssey 1997. American. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  15. a b Neill, James: Nature vs Nurture in Intelligence wilderdom.com. 10.4.2005. Viitattu 7.3.2007. (englanniksi) ”Galton was convinced that 'intelligence must be bred, not trained'. Such arguments have had massive social consequences and have been used to support apartheid policies, sterilization programs, and other acts of withholding basic human rights from minority groups.”
  16. Vihan asialla Ku Klux Klan. Tieteen kuvalehti Historia, 5/2007, s. 34–43.
  17. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  18. Hakusana rasismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0.
  19. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  20. Masso, Iivi Anna: Unohdetut toiset. Vapaa-ajattelija, 2009, 65. vsk, nro 2, s. 6. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
  21. Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. 37/1970 Helsingissä 5 päivänä elokuuta 1970. Finlex. Viitattu 21.3.2008.
  22. a b Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in history: South Africa - The rise and fall of apartheid. Pearson Education, 2004. ISBN 0-582-41437-7. (englanniksi)
  23. Press Conference by Mr Doudou Diène, Special Rapporteur of the Commission on Human Rights unic.or.jp. Arkistoitu 29.3.2007. Viitattu 5.1.2007.
  24. "Japan racism 'deep and profound". BBC News (2005-07-11). Retrieved on 2007-01-05.
  25. 'Overcoming "Marginalization" and "Invisibility"', International Movement against all forms of Discrimination and Racism (PDF) imadr.org. Arkistoitu 14.12.2006. Viitattu 5.1.2007.
  26. Brink, Eugene ja Mulder, Connie: How the response to black and white racism differs – Solidarity Politicsweb. 5.4.2017. Viitattu 12.4.2017.
  27. Chung, Frank: 'Bury them alive!': White South Africans fear for their future as horrific farm attacks escalate news.com.au. 25.3.2017. Viitattu 12.4.2017. (englanniksi)
  28. 'Blacks more racist than whites' IOL News. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  29. Jackie Cameron ja James de Villiers: Zuma allies deliver another menacing threat to SA whites: Things might get 'very, very rough' BizNews. 11.4.2017. Viitattu 12.4.2017. (englanniksi)
  30. Mona Chalabi: We’re all racist. But racism by white people matters more The Guardian. 5.10.2015.
  31. Yes, Anti-White Racism Exists National Review. 2.8.2018.
  32. Why White Liberals Are So Unwilling to Recognize Their Own Racism Slate. 2.8.2018.
  33. Racism against whites: What's the problem? Psychology Today. 9.3.2011.
  34. Lehtonen, Joonas: Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin – noin joka seitsemäs tummaihoinen kokenut väkivaltaa hiljattain Iltalehti. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018.
  35. Rankin, Jennifer: People of African descent face 'dire picture' of racism in EU The Guardian. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018. (englanniksi)
  36. Ei asiaa kauppaan, ei tarjoilla ravintolassa – romanien syrjintä edelleen rankkaa. 10.1.2018. https://www.turkulainen.fi/artikkeli/597160-ei-asiaa-kauppaan-ei-tarjoilla-ravintolassa-romanien-syrjinta-edelleen-rankkaa
  37. YLE: Perussuomalaisten linja Yle Areena. A-studio. 15.6.2020.
  38. Rastas 2007, s. 122–126.
  39. Timo Vihavainen: Rasismi ei riitä Vihavainen. 28.8.2015.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rasismi.