Alvin Kraenzlein
Alvin Christian Kraenzlein (12. joulukuuta 1876 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat – 6. tammikuuta 1928 Wilkes-Barre, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija, joka voitti vuonna 1900 Pariisin olympialaisissa 60 metriä, 110 metrin aidat, 200 metrin aidat ja pituushypyn. Hän on ainoa yleisurheilussa neljä yksilölajin voittoa samoissa kisoissa saavuttanut urheilija. Ennen olympialaisia Kraenzlein voitti useita amatööriurheiluliitto AAU:n Yhdysvaltain-mestaruuksia. Kilpauransa jälkeen hän toimi valmentajana muun muassa Saksassa ja Kuubassa.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Alvin Kraenzlein vuonna 1899. | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Pariisi 1900 | 60 m | |
Kultaa | Pariisi 1900 | 110 m aidat | |
Kultaa | Pariisi 1900 | 200 m aidat | |
Kultaa | Pariisi 1900 | pituus |
Perhe
muokkaaAlvin Kraenzlein syntyi vuonna 1876 saksalaisille maahanmuuttajille Johann Georg Kränzleinille ja Maria Augusta Schmidtille. Perhe muutti pian Alvinin syntymän jälkeen Milwaukeehen.[1]
Yliopistourheilu
muokkaaKraenzlein aloitti juoksu- ja hyppykilpailut milwaukeelaisessa high schoolissa. Wisconsonin yliopistoon hän kirjautui vuonna 1895.[1] Hän otti ensimmäisen merkittävän voittonsa vuonna 1897, kun hän voitti Yhdysvaltain amatööriurheiluliiton (AAU) 220 jaardin aitajuoksumestaruuden.[2] Pennsylvanian yliopiston tunnettu yleisurheiluvalmentaja Mike Murphy huomasi pian Kraenzlein ja houkutteli tämän yliopistoonsa, jossa hän opiskeli hammaslääketiedettä.[1]
Murphyn alaisuudessa Kraenzlein kehitti aitomistyyliään. Aitajuoksijat yleensä hidastivat aidalle ja hyppäsivät aidan yli molemmat jalat koukussa. Kraenzlein alkoi aitoa siten, että hänen toinen jalkansa oli suoristettuna ja toinen jalka edelleen koukistettuna. Hänen vauhtinsa ei hidastunut aitaa ylittäessä samalla tavalla kuin muiden, ja tästä tavasta tuli lopulta aitajuoksun vallitseva tyyli.[3]
Pennsylvanian yliopistoa edustanut Kraenzlein voitti vuoden 1898 AAU:n mestaruuskilpailuissa 120 ja 220 jaardin aitajuoksun. Samana vuonna hän teki 120 jaardin maailmanennätyksen 15,2. Kraenzlein uusi 1899 120 ja 220 jaardin mestaruutensa ja otti myös pituushypyn mestaruuden. Hän voitti vuosina 1898–1900 myös IC4A-mestaruuden molemmissa aitajuoksulajeissa. Vuonna 1899 hän otti kilpailussa ennätykselliset 18 pistettä, kun hän voitti myös 100 jaardin juoksun ja sijoittui toiseksi pituushypyssä. Suoritus auttoi Pennsylvanian yliopiston joukkuemestaruuteen.[2]
Nelinkertainen olympiavoittaja Pariisissa 1900
muokkaaPariisin olympialaisissa 1900 Kraenzlein voitti olympiakultaa 60 metrin juoksussa, pituushypyssä, 110 metrin aidoissa ja 200 metrin aidoissa kolmen päivän aikana.[2] Kukaan toinen urheilija ei ole voittanut olympialaisten yleisurheilussa samoissa kisoissa neljää henkilökohtaista kultamitalia.[4] 60 metrin voittoaika oli 7,0 ja 200 metrin aitojen 25,4. Pituushypyn voittotulos 718,5 oli uusi olympiaennätys.[5] Ellery Clarkin edellinen ennätys parani 83,5 senttimetriä. 110 metrin aidoissa hän juoksi alkuerissä ajan 15,6, joka paransi Thomas Curtisin olympiaennätystä kahdella sekunnilla. Loppukilpailun voittoaika 15,4 oli myös uusi maailmanennätys.[6]
Pituushypyssä Kraenzlein voitti hopeamitalisti Meyer Prinsteinin vain yhdellä sentillä. Prinstein hyppäsi tuloksensa karsinnassa, joiden tulokset laskettiin mukaan loppukilpailuun. Prinstein ei saanut yliopistovalmentajiltaan lupaa kilpailla finaalissa, joka järjestettiin sunnuntaina. Kraenzleinilla ei ollut tällaisia rajoituksia, ja hän hyppäsi finaalissa voittoon riittänyt 718,5 senttimetriä. Prinstein ehdotti maanantaille uutta kilpailua, mutta Kraenzlein ei tähän suostunut. Tämä aiheutti miesten välille monivuotisen riidan.[7]
Kraenzlein teki kaikkiaan seitsemän maailmanennätystä (kaksi aidoissa ja viisi pituushypyssä).
Valmentajana
muokkaaKraenzlein valmistui vuonna 1900 hammaslääkäriksi.[1] Hän ei kuitenkaan harjoittanut ammattia, vaan ryhtyi valmentajaksi. Hän valmensi vuodet 1910–1913 Michiganin yliopistossa.[2]
Kranzlein teki vuonna 1913 viiden vuoden sopimuksen Saksan olympiajoukkueen valmentamisesta. Hänen palkkansa oli raporttien mukaan 50 000 Yhdysvaltain dollaria. Kraenzlein muutti Saksaan ja asui Berliinissä, kunnes sodan uhka pakotti hänet palaamaan Yhdysvaltoihin. Hän lähti Saksasta juuri ennen ensimmäisen maailmansodan alkamista. Sodan jälkeen Kraenzlein toimi muun muassa Kuuban yleisurheilumaajoukkueen valmentajana.[1]
Kranzlein sairastui elokuussa 1927 sydäntautiin ja kuoli tammikuussa 1928.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Alvin Christian Kraenzlein (1876 - 1928) Penn Biographies. University of Pennsylvania University Archives and Records Center. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alvin Kraenzlein USA Track & Field, Inc. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Janik, Erika: Remembering Milwaukee's Hurdling Pioneer Alvin Kraenzlein Wisconsin Public Radio. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Alvin Kraenzlein Olympic.org. IOC. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 10. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114–115. Otava, 1970.
- ↑ Alvin Kraenzlein ESPN.com. ESPN Internet Ventures. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alvin Kraenzlein Wikimedia Commonsissa
1896: Thomas Curtis | 1900: Alvin Kraenzlein | 1904: Frederick Schule | 1908: Forrest Smithson | 1912: Frederick Kelly | 1920: Earl Thomson | 1924: Daniel Kinsey | 1928: Sid Atkinson | 1932: George Saling | 1936: Forrest Towns | 1948: William Porter | 1952: Harrison Dillard | 1956: Lee Calhoun | 1960: Lee Calhoun | 1964: Hayes Jones | 1968: Willie Davenport | 1972: Rod Milburn | 1976: Guy Drut | 1980: Thomas Munkelt | 1984: Roger Kingdom | 1988: Roger Kingdom | 1992: Mark McKoy | 1996: Allen Johnson | 2000: Anier García | 2004: Liu Xiang | 2008: Dayron Robles | 2012: Aries Merritt | 2016: Omar McLeod | 2020: Hansle Parchment | 2024: Grant Holloway |
1896: Ellery Clark | 1900: Alvin Kraenzlein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Frank Irons | 1912: Albert Gutterson | 1920: William Pettersson | 1924: William DeHart Hubbard | 1928: Edward Hamm | 1932: Ed Gordon | 1936: Jesse Owens | 1948: Willie Steele | 1952: Jerome Biffle | 1956: Gregory Bell | 1960: Ralph Boston | 1964: Lynn Davies | 1968: Bob Beamon | 1972: Randy Williams | 1976: Arnie Robinson | 1980: Lutz Dombrowski | 1984: Carl Lewis | 1988: Carl Lewis | 1992: Carl Lewis | 1996: Carl Lewis | 2000: Iván Pedroso | 2004: Dwight Phillips | 2008: Irving Saladino | 2012: Greg Rutherford | 2016: Jeff Henderson | 2020: Miltiádis Tentóglou | 2024: Miltiádis Tentóglou |