Alvar Wilska
Alvar Pietari Johannes Wilska (14. maaliskuuta 1911 Parikkala[1] – 22. joulukuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen tiedemies.[2][3]
Wilska syntyi Parikkalan Rautalahden kylän Kivennavan taloon, vanhimpana Juhana Wilskan ja Anna Maria Saukkosen perheen kolmestatoista lapsesta. Wilskan ensimmäinen puoliso vuodesta 1935 oli sairaanhoitaja Elli Kyllikki Rancken ja toinen vuodesta 1955 lääketieteen lisensiaatti Maija-Liisa Kotilainen. Toimittaja Kimmo Wilska on Alvar Wilskan poika toisesta avioliitosta. Wilska kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin maanviljelyslyseosta 1927, vain 16-vuotiaana.[1] Hän suoritti medikofiilitutkinnon Helsingin yliopistossa 1929 ja aloitti sen jälkeen lääketieteen opinnot. Wilska valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1930 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1934, lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1938.[1] Hänen väitöskirjansa Untersuchungen über das Richtungshören käsitteli suuntakuuloa.
Wilska oli Helsingin yliopiston fysiologian dosentti 1940–1944, ylimääräinen professori 1944–1959, Wihurin tutkimuslaitoksen johtaja 1944–1947, Lousiana State Universityn professori Yhdysvalloissa 1959–1960 ja Arizona Universityn (Tucson) fysiikan professori vuosina 1960–1982. Hän oli erittäin monipuolinen tiedemies, joka julkaisi tutkimuksia muun muassa aisti- ja hermofysiologian sekä optiikan ja elektronioptiikan aloilta. Hän myös kehitti stereo- ja anoptraalimikroskoopin sekä rakensi Suomen ensimmäisen elektronimikroskoopin. Lisäksi hän oli kiinnostunut muun muassa kansanterveyskysymyksestä, sokerin merkityksestä hammaskarieksen synnyssä, ravinnon rasvoista, lihavuudesta, ruokavaliokysymyksistä sekä tupakan vahingollisuudesta ja valisti kansaa näistä aiheista. Hän teki myös muun muassa antibioottitutkimusta.
Asevelvollisuusaikanaan 1937–1938 Wilska palveli puolustusministeriön asesuunnittelukunnassa, palvelusajan päätyttyä hän jäi vielä sen asiantuntijaksi. Tiettävästi Wilska osallistui talvisodan aikana Molotovin cocktailin kehittelyyn ja keksi sille nimen. Sotilasarvoltaan Wilska oli lääkintämajuri (1943)[1].
Julkaisuja muokkaa
- Untersuchungen über das Richtungshören, väitöskirja. Tekijä, Helsinki 1938
- Aktionspotentialentladungen einzelner Netzhautelemente der Katze. Helsinki 1939
- Aktionspotentialentladungen einzelner Netzhautelemente des Frosches. Helsinki 1939
- Sampo-kirja : Wihurin tutkimuslaitoksen askartelukirja. Mantere, Helsinki 1946
- Suun ja hampaiden terveydenhoidosta - Om munnens och tändernas hygien. Lääketehdas Orion, Helsinki 1956
- Kuin norsu posliinikaupassa on humalatilassa oleva ihminen nykyajan yhteiskunnassa. Suomen raittiusjärjestöjen liitto, Helsinki 1957
- Mitä tiedämme tupakasta? : Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin kokouksessa pidetyn esitelmän mukaan. Kirjatoimi, Helsinki 1959
- Recollections and experiences from fifteen years of constructing electron microscopes. Annales Academiae scientiarum Fennicae. Series A 5, Medica 106, 23. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1964
- Studies on directional hearing - Untersuchungen über das Richtungshören ; translated into English by Matti Karjalainen and an expert group from the original and included German version. Aalto University, Espoo 2011 (Englanninkielinen käännös ja Wilskan alkuperäinen saksankielinen väitöskirja pdf-muodossa Aalto-yliopiston sivuilla)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 753-754. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 623. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X.
- ↑ Wilska, Alvar uppslagsverket.fi. Viitattu 24.7.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
- Alvar Wilska (1911–1987) – Introduction of an exceptionally multitalented Finnish physiology professor, inventor, scientist, and a physicist ahead of his time. (Arkistoitu – Internet Archive) Feps.org – Federation of European Physiological Societies.
- Alvar Wilska Helsingin yliopistomuseon kokoelmiin kuuluvassa tutkimuskuvassa.
- Sampsa Kaataja, Alvar Wilska – tutkimuksen teknologialle omistautunut moniosaaja, Tieteessä tapahtuu 7/2011