Alfred Iisakinpoika Viljanen (8. joulukuuta 1870 Mouhijärvi15. maaliskuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen kauppaneuvos ja tekstiiliteollisuuden harjoittaja.[1]

Mouhijärven Rienilän kylässä syntyneen Alfred Viljasen vanhemmat olivat Laviasta kotoisin ollut syytinkiläinen Iisak Emanuel Matinpoika ja Lovisa Juhontytär. Hän kävi kansakoulua ja oli sitten liikeapulaisena kauppa- ja tukkuliikkeissä. Viljanen toimi konttoristina Jääskessä ja Helsingissä ja vuonna 1895 hänestä tuli Mouhijärven Uotsolan kylään vastikään perustetun Mouhijärven Villakehruutehtaan isännöitsijä.[1][2]

Vuonna 1897 Viljanen oli mukana perustamassa villalankatehdasta Äetsään yhdessä hämeenkyröläisen maakauppiaan Janne V. Elialan ja Kyröskosken paperitehtaan johtajan insinööri Herman Adolf Printzin kanssa, jotka olivat hankkineet Kokemäenjoesta koskiosuuksia tehdasta varten. Vuonna 1898 perustettiin Oy Printz & Co, joka rakensi villankehruutehtaan Äetsänkosken Pehulan haaran varrelle. Viljanen toimi uuden tehtaan isännöisijänä ja hän oli sittemmin yhtiön pääosakas. Eliala, Printz ja Viljanen olivat jonkin aikaa mukana myös kehruutehtaan viereen perustetussa Äetsän Konepaja Oy:ssä.[1]

Printz & Co kehräsi aluksi vain villalankaa mutta vuonna 1904 aloitettiin myös villapaitojen valmistus lähiseudun naisten kotityönä. Vuonna 1905 perustettiin Äetsään trikootehdas kehräämön rinnalle. Vuonna 1914 perustettiin vielä pieni puuvillakutomo ja ostettiin vuonna 1904 kehruutehtaan läheisyyteen perustettu tilketehdas. Printz & Co oli myös osakkaana Porissa vuonna 1900 perustetusta Ab Meskala Träsliperi-yhtiöstä, joka suunnitteli puuhiomon ja paperitehtaan perustamista Keikyän Meskalankosken varrelle. [1]

Viljanen oli Keikyässä asuessaan jäsenenä Huittisten kunnanvaltuustossa, taksoituslautakunnassa ja kansakoulun johtokunnassa. Hän oli vaikuttamassa siihen että Keikyä erotettiin Huittisista omaksi seurakunnakseen 1905 ja hän lahjoitti varat vuonna 1912 valmistuneen Keikyän kirkon kelloihin ja urkuihin. Viljanen kuului Äetsässä 1905–1907 toimineen ja sotilaallista koulutusta antaneen voimisteluseuran tukijoihin ja hän oli vuonna 1907 eduskuntavaaleissa Suomalaisen puolueen varaehdokkaana. Suomen sisällissodan aikana hän oli valkoisen armeijan Satakunnan ryhmän esikunnassa rahastonhoitajana. Viljanen sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1916. [1][3]

Viljanen ja Printz & Co menestyivät ensimmäisen maailmansodan aikana tehtyään suuria kauppoja Venäjän armeijan kanssa. Suurimmillaan yhtiön liikevaihto oli 2,5 miljoonaa markkaa ja yhtiön palveluksessa oli 270 henkilöä. Vuonna 1917 Viljanen osti porilaisen kauppaneuvos John Grönfeldtin (1826–1884) leskeltä Kauvatsalla sijainneet niin sanotut Sääkskosken läänin tilat jotka olivat osa Sääkskosken sahaa. Elokuussa 1918 Äetsän kehräämö ja yhtiön villavarasto tuhotuivat tulipalossa joka oli saanut alkunsa tilketehtaan koneesta. Samana vuonna Viljanen myi Äetsän tehtaan osake-enemmistön porilaisen kunnallisneuvoksen G. A. Rambergin ja W. Rosenlew & Co. Ab:n muodostamalle yhtymälle. Kauppaan kuului neljä maatilaa Keikyässä, Äetsässä sijainneet mylly, villankehruu- ja kutomotehdas sekä yhtiön hallussa olleet Äetsän- ja Meskalankosken koskiosuudet. Koskiosuudet hankittuaan Rosenlew aloitti voimalaitosten rakentamisen vuonna 1919, tekstiiliteollisuutta Äetsässä harjoitettiin Rosenlewin toimesta vuoteen 1931 saakka. Viljanen muutti kaupan jälkeen Keikyältä Helsinkiin.[1]

Viljanen hankki vuosina 1921–1922 yhdessä tehtailija Rafael Haarlan, pankinjohtaja Isak Julinin, tohtori Julius Friskin, lakitieteen kandidaatti T. J. Rantasen ja varatuomari Yrjö Pulkkisen kanssa osake-enemmistön puuvillateollisuutta Forssassa harjoittaneesta, vuonna 1847 perustetusta Forssa Ab:stä vallattuaan yhtiön sen ruotsinkielisiltä omistajilta. Viljasesta tuli vuonna 1922 yhtiön isännöitsijä ja samalla yhtiön viralliseksi kieleksi tuli suomi ruotsin kielen sijaan. Viljanen käynnisti laajat uudistushankkeet, joihin kuului vuonna 1924 valmistuneen voimalaitoksen ja vuonna 1923 valmistuneen sahalaitoksen rakentaminen Loimijoen varrelle. Vuonna 1922 aloitettiin työväen asuintalojen rakentamisen Yliskylän alueelle, samoin rakennettiin uusi ruokala, laajennettiin viimeistämöä ja hankittiin uusia kutomakoneita. Yhtiö velkaantui kuitenkin nopeasti niin että sillä oli vuonna 1924 jo 52 miljoonan markan velat. Viljasen omavaltainen ja tempova toiminta alkoi herättää muissa yhtiön osakkaissa tyytymättömyyttä ja keväällä 1924 Viljaselta otettiin pois oikeus hoitaa yhtiön raha- ja pankkiasioita ja hänen oli myytävä osuutensa Forssa Ab:stä 30 miljoonan markan hinnasta Tampereen Osake-Pankin pääjohtajana toimnineelle Isak Julinille. Julin valittiin sitten syksyllä 1924 Oy Forssa Ab:n uudeksi pääjohtajaksi ja hän aloitti toimet pahoin velkaantuneen yhtiön talouden vakauttamiseksi. Oy Forssa Ab fuusioitiin vuonna 1934 tamperelaiseen Finlaysoniin, jonka nimi muuttui samalla Oy Finlayson-Forssa Ab:ksi.[1][4][5]

Viljaselle oli tämän jälkeen vuoteen 1927 saakka 40 prosentin osuus Tampereen Puuvillateollisuus Oy:ssä, jolla oli Tampereen Lapinniemessä puuvillakehräämö, -kutomo ja värjäämö. Tämä yhtiö fuusioitiin 1934 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:öön. Viljanen kuoli varattomana vuonna 1931 Helsingissä.[1][6]

Lähteet muokkaa