Ales Adamovitš

Ales Adamovitš (valkoven. Алесь Адамовіч, viralliselta nimeltään Aljaksandr Mihailavitš Adamovitš, Аляксандр Міхайлавіч Адамовіч; 3. syyskuuta 1927 Minskin alueen Kapylin piirin Kanjuhin kylä – 26. tammikuuta 1994 Moskova[1]) oli valkovenäläinen kirjallisuudentutkija, kirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja. Hän kirjoitti valkovenäjäksi ja venäjäksi[2].

Ales Adamovitš.

Adamovitš syntyi lääkäriperheeseen. Hän osallistui partisaanina toiseen maailmansotaan ja opiskeli Valko-Venäjän valtionyliopiston filologisessa tiedekunnassa. Jatko-opintojen jälkeen Adamovitš työskenteli tutkijana ja Valko-Venäjän tiedeakatemian kirjallisuuden instituutin osastonjohtajana. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1962. Adamovitš opiskeli käsikirjoittajien korkeakoulukursseilla ja opetti valkovenäläistä kirjallisuutta Moskovan yliopistossa vuosina 1962–1966. Vuodesta 1987 lähtien hän johti elokuvataiteen tutkimuslaitosta Moskovassa.[1][2]

Adamovitš on julkaissut useita kirjallisuustieteellisiä tutkimuksia. 1950-luvun lopulla hän alkoi kirjoittaa myös sota-aiheista proosaa. Hatynin joukkomurhasta kertova Hatynskaja povest (1972) sai Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon ja Elem Klimovin ohjasi sen pohjalta elokuvan Tule ja katso (1985). Sodan kauhuista kertovat myös Janka Brylin ja Uladzimir Kalesnikin kanssa kirjoitettu dokumenttikirja Ja z vognennai vjoski (”Olen poltetusta kylästä”, 1975) ja Daniil Graninin kanssa laadittu Leningradin piiritys (Blokadnaja kniga, 1979). Pienoisromaanin Karateli (1980) aiheena on saksalainen ja neuvostoliittolainen totalitarismi. Sen Stalinia koskeva luku saattoi ilmestyä vasta vuonna 1988.[1]

Tšernobylin onnettomuus vuonna 1986 teki Adamovitšista kansalaisaktivistin. Maailmanlopun tunnelmia kuvaa pienoisromaani Poslednjaja pastoral (”Viimeinen pastoraali”, 1987). Adamovitš valittiin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansanedustajaksi vuonna 1989.[1]

Adamovitš kuului Neuvostoliiton kirjailijaliittoon vuodesta 1957 ja Valko-Venäjän Pen-keskukseen vuodesta 1989. Hän oli Valko-Venäjän tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen vuodesta 1980.[2]

Suomennettu teosMuokkaa

  • Ales Adamovitš ja Daniil Granin. Leningradin piiritys: kohtaloita saarretussa kaupungissa. Englannin kielestä suom. Päivi Paju. Helsinki–Jyväskylä: Minerva, 2008.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar, s. 18–20. Moskva: Olma-Press Invest, 2005. ISBN 5-94848-211-1. Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)
  2. a b c Adamovitš Ales Belaruskija pismenniki (1917–1990). Davednik. Viitattu 9.4.2021. (valkovenäjäksi)