Tule ja katso
Tule ja katso (ven. Иди и смотри, Idi i smotri; valkoven. Ідзі і глядзі, Idzi i hliadzi) on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut neuvostoliittolainen sotaelokuva, jonka on ohjannut Elem Klimov. Elokuva kertoo teini-ikäisen partisaani Fljoran (Aleksei Kravtšenko) tarinan saksalaisten miehittämällä Valko-Venäjällä vuonna 1943.
| Tule ja katso | |
|---|---|
| Иди и смотри (Idi i smotri) | |
 |
|
| Ohjaaja | Elem Klimov |
| Käsikirjoittaja |
Ales Adamovitš Elem Klimov |
| Tarina | Ales Adamovitš |
| Säveltäjä | Oleg Jantšenko |
| Kuvaaja | Aleksei Rodionov |
| Leikkaaja | Valeriya Belova |
| Pääosat |
Aleksei Kravtšenko Olga Mironova |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto[1] |
| Tuotantoyhtiö |
Mosfilm Belarusfilm |
| Levittäjä | Sovexportfilm |
| Ensi-ilta | 9. heinäkuuta 1985 (Moskova) |
| Kesto | 142 minuuttia[2] |
| Alkuperäiskieli |
valkovenäjä venäjä saksa |
| Tuotto | 21 000 000 $[3] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tule ja katso esitettiin Moskovan kansainvälisillä elokuvajuhlilla 9. heinäkuuta 1985, jossa se voitti jaetun pääpalkinnon sekä kansainvälisen kriitikkojärjestö Fiprescin palkinnon.[4] Sittemmin elokuvaa ollaan pidetty mahdollisesti parhaimpana venäläisenä sotaelokuvana.[5] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti elokuvan sadan kaikkien aikojen parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[6]
Juoni muokkaa
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan. Pienessä valkovenäläiskylässä kasvanut poika nimeltä Fljora (Aleksei Kravtšenko) liittyy äitinsä vastustuksesta huolimatta neuvostopartisaanien joukkoihin, joissa ollessaan hän tutustuu Glaša-nimiseen tyttöön (Olga Mironova). Fljoraa ei kelpuuteta mukaan taisteluihin nuoren ikänsä vuoksi, jolloin hän päättää lähteä joukoista kokonaan. Hetken päästä saksalaiset joukot käynnistävät operaation partisaaneja vastaan. Operaatiossa saksalaiset tulittavat partisaanien pystyttämää leiriä ja pudottavat sen alueelle ilmapommeja.
Fljora ja Glaša selviävät pommituksesta ja palaavat Fljoran kotikylään. He eivät kuitenkaan löydä sieltä ketään ja olettavat, että kylän asukkaat ovat piiloutuneet läheisen suon keskellä sijaitsevalle saarelle. Heidän juostessaan pois kylästä Glaša huomaa, että kyläläisten ruumiit on kasattu Fljoran kotitalon edustalle, muttei kerro näkemästään Fljoralle. Kahlattuaan suon läpi saarelle he löytävät joukon kylän asukkaita, jotka ovat pelastuneet saksalaisten hyökkäykseltä. Vasta nyt Fljora saa tietää, että hänen äitinsä ja pienet kaksossiskonsa on tapettu. Fljora järkyttyy uutisesta ja uskoo perheensä kuoleman johtuneen siitä, että hän lähti partisaanijoukkoihin. Fljora yrittää omantunnon tuskissaan tehdä itsemurhan, mutta kyläläiset estävät häntä.
Jonkin ajan kuluttua Fljora ja kolme aseistettua talonpoikaa lähtevät etsimään elintarvikkeita saareen jääneille asukkaille. Kaksi talonpojista ei huomaa varoitustaulua ja astuu miinojen päälle. Yön lähestyessä Fljora ja hänen toverinsa saapuvat kylään ja varastavat lehmän saksalaisille työskentelevältä paikalliselta asukkaalta. Nälän uuvuttamina he alkavat lypsää lehmää keskellä peltoa ja jäävät keskelle saksalaisten tulitusta. Tulituksen seurauksena Fljoran toveri ja lehmä saavat surmansa. Riutunut Fljora nukahtaa lehmän ruumista vasten. Kun hän aamulla herättyään yrittää paloitella lehmän ruhoa, hänet huomaa ohitse kulkeva talonpoika. Tällä välin panssariautosta astuu pellolle saksalainen toimintaryhmä (saks. Einsatzgruppen). Talonpoika suostuttelee Fljoran piilottamaan aseensa heinäkasaan ja lähtemään kanssaan kylään esittäen hänen lapsenlastaan.
Toimintaryhmä saapuu kylään ja kutsuu kyläläiset koolle muka näiden henkilöllisyyden tarkastamista varten. Saksalaiset pilkkaavat ja pahoinpitelevät kyläläisiä ja ajavat heidät suureen aittaan. Yksi SS-upseereista kertoo aitassa oleville kyläläisille, että aikuiset saavat tulla ulos, mikäli jättävät lapsensa aittaan. Kukaan kyläläisistä ei tämän kuultuaan suostu lähtemään aitasta. Fljora kuitenkin ryömii ulos ikkunasta, kuten myös nainen, jolla on sylissään pieni lapsi. Saksalaiset ottavat lapsen nauraen naisen sylistä ja heittävät sen takaisin aittaan, kun taas naisen he kiskovat kuorma-autoon. Saksalaiset heittävät aittaan kranaatteja ja polttopulloja musiikkia kuunnellen, naureskellen ja itselleen taputtaen. He tulittavat aittaa erilaisilla aseilla ja kiihdyttävät paloa liekinheittimillä. Näkemästään järkyttynyt Fljora kellahtaa kasvot edellä hiekkaan.
Havahduttuaan Fljora menee metsään ja huomaa, että toimintaryhmä on joutunut partisaanien väijytykseen. Hän hakee pellolta kiväärinsä ja palaa kylään, jossa kohtaa partisaanijoukot. Samalla hän näkee raiskatun ja vakavasti pahoinpidellyn paikallisen naisen. Fljora ottaa bensiinikanisterin moottoripyörän päältä ja menee paikalle, jossa saksalaisia sotilaita pidetään vankeina. Partisaanit suunnittelevat heidän ampumistaan, mutta vangit, joista moni on yhteistoimintamies, puolustelevat tekojaan ja anovat armoa. Vain yksi kiihkoileva SS-mies pysyy kannassaan ja perustelee kylän lasten tappamista tulkin välityksellä sanoin "Teidän ei pitäisi olla olemassa. Kaikilla kansoilla ei ole oikeutta tulevaisuuteen."
Fljora ojentaa komentajan käskystä bensiinikanisterin syyttömyyttään vakuuttelevalle tulkille, joka kaataa bensiinin muiden vankien päälle toivoen näin pelastavansa oman henkensä. Eräs tilannetta seuraava naispartisaani ei kestä näkemäänsä ja alkaa ampua vankeja kohti PPŠ-41-konepistoolilla, ja muut partisaanit tekevät samoin. Tämän jälkeen joukko hajaantuu.
Partisaanit jättävät kylän. Riutunut Fljora löytää sattumalta Hitlerin valokuvan, jossa lukee valkovenäjäksi "Гітлер асвабадзіцель" (suom. Hitler vapahtaja), ja alkaa ampua kuvaa kohti. Samalla esitetään videokoosteena kansallissosialismin kehityksen kannalta keskeiset tapahtumat ajallisesti käänteisessä järjestyksessä lopusta alkuun: keskitysleirit, toisen maailmansodan alku, natsien valtaannousu, oluttupavallankaappaus, levottomuudet Weimarin tasavallassa ja ensimmäinen maailmansota. Taustalla soi natsien marssimusiikkia ja pätkiä Richard Wagnerin teoksista. Fljora ei kuitenkaan enää pysty ampumaan kuvaa, kun ruudulle tulee esiin kuva taaperoikäisestä Hitleristä.
Elokuvan viimeisessä kohtauksessa vanhan ja kärsivän näköinen Fljora lähtee partisaanijoukon mukana metsään. Partisaanien juostessa eteenpäin metsä peittyy lumeen.
Näyttelijät muokkaa
| Aleksei Kravtšenko | … | Fljora / Florian Gaishun |
| Olga Mironova | … | Glaša / Glafira |
| Liubomiras Laucevičius | … | Kosatš |
| Valeri Kravtšenko | … | Kosatš (ääni) |
| Vladas Bagdonas | … | Rubež |
| Tatjana Shestakova | … | Fljoran äiti |
| Jevgeni Tilitšejev | … | Gežel |
| Viktors Lorents | … | Walter Stein (perustuen Oskar Dirlewangeriin) |
Arvioita muokkaa
Video-oppaassa vuodelta 1994 Markku Salmi sanoo elokuvaa kaunistelemattomuudessaan ahdistavaksi ja vahvasti sodanvastaiseksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[7]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ IDI I SMOTRI (1985) British Film Institute. Viitattu 5.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Come and See (15) British Board of Film Classification. 16.12.1986. Viitattu 5.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Come and See (1985) Box Office Mojo. Viitattu 5.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Moscow International Film Festival - 1985 year (Moskovan kansainväliset elokuvajuhlat - vuosi 1985) Moscow International Film Festival. Viitattu 12.6.2010.
- ↑ Dunne, Nathan: Atrocity exhibition: is Come and See Russia's greatest ever war film? The Calvert Journal. 18.7.2016. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tule ja katso Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Tule ja katso arvioita (englanniksi) (film4.com)
- Toinen kokoelma arvioita filmistä[vanhentunut linkki] (englanniksi) (rottentomatoes.com)
- Come and See (Idi i smotri) dvd Helmet-kirjastoissa[vanhentunut linkki] (helmet.fi)
- Juho Malanin: Idi i smotri, Tule ja katso (1985). Elitisti.net 7.4.2008.
