Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti

ortodoksisen kirkon autokefalinen paikalliskirkko
(Ohjattu sivulta Aleksandrian patriarkaatti)

Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti eli Aleksandrian kreikkalais-ortodoksinen kirkko on yksi ortodoksisen kirkon neljästätoista autokefalisesta paikalliskirkosta. Sen keskus on Egyptin Aleksandriassa ja sen vaikutusaluetta Egypti ja koko Afrikka. Kirkolla katsotaan olevan yhteensä noin 500 000 jäsentä, näistä suurin osa kreikkalaisperäisiä. Kirkkoa johtaa Aleksandrian Patriarkka ja Koko Afrikan Paavi Theodoros II.

Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti
Πατριαρχεῖον Ἀλεξανδρείας καὶ πάσης Ἀφρικῆς

Hänen autuutensa Aleksandrian Patriarkka ja Koko Afrikan Paavi Theodoros II
Perustaja apostoli ja evankelista Markus.[1]
Itsenäisyys autokefalinen
Tunnustaminen ensimmäiset ekumeeniset kirkolliskokouksetlähde?
Päämies Aleksandrian Patriarkka ja Koko Afrikan Paavi Theodoros II
Keskuspaikka Aleksandria, Egypti
Toiminta-alue Egypti ja muu Afrikka
Kieli kreikka, swahili, englanti, paikallisia kieliä
Jäsenistön määrä 500 000[2]
Kotisivu http://www.patriarchateofalexandria.com/

Historiallisesti Aleksandrian patriarkaatti on yksi viidestä alkuperäisestä niin sanotusta vanhasta patriarkaatista. Neljä muuta ovat Rooman, Konstantinopolin, Antiokian ja Jerusalemin patriarkaatit, joista Rooman päämies paavi johtaa roomalaiskatolista kirkkoa. Ortodoksisten kirkkojen arvojärjestyksessä Aleksandrian patriarkaatti on toinen heti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin jälkeen.

Egyptissä huomattavasti vahvempana kirkkona vaikuttaa katolisesta (ja ortodoksisesta) kirkosta jo Khalkedonin kirkolliskokouksessa v. 451 eronnut orientaaliortodoksinen Aleksandrian koptilais-ortodoksinen kirkko, josta puolestaan on 1500-luvulla eronnut pieni, nykyisin katolisen kirkon piiriin kuuluva koptilaiskatolinen kirkko.

Historia

muokkaa

Patriarkaatti pitää perustajanaan evankelista Markusta, jonka uskotaan saapuneen Aleksandriaan vuonna 43. Tätä vuotta patriarkaatti pitää perustamisvuotenaan. Ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina Aleksandrian patriarkaatti oli merkittävässä roolissa kristillisen teologian perusteiden muotoilussa. Avainasemassa tässä oli kuuluisa Aleksandrian katekeettinen koulu, jonka piiristä tuli sellaisia merkittäviä teologeja kuin Pantainos, Klemens Aleksandrialainen ja Origenes.[3] Vuonna 381 Aleksandria menetti toisen patriarkaatin kunnia-aseman Konstantinopolille. Vuonna 451 järjestetty Khalkedonin kirkolliskokous aiheutti Aleksandrian patriarkaatin jakautumisen. Kirkolliskokouksen päätöksiä vastustavat kutsuivat kirkkoaan egyptiläisten eli koptien kirkoksi, Khalkedonin päätöksiä kannattavat puolestaan ortodoksiseksi kirkoksi. Edellisestä muodostui näin Aleksandrian koptilais-ortodoksinen kirkko, jälkimmäisestä ortodoksinen Aleksandrian patriarkaatti.[1]

Arabien hallintokauden aikana vuosina 641-1250 sekä mamelukkien valtakautena vuosina 1250–1517 patriarkaatti koki vaikeuksia toisaalta ortodoksien määrän vähenemisen, toisaalta resurssien niukkuuden vuoksi. Patriarkaatti alkoi elpyä ottomaanien valloituksen vuonna 1517 jälkeen keskittyen ympäri Afrikkaa hajaantuneiden ortodoksien pastoraaliseen hoitoon ja materiaaliseen tukemiseen. Samalla se kehitti jatkuvasti diplomaattista aktiivisuuttaan turvatakseen patriarkaatin kansainvälisen suojelun.[3] Patriarkka itse toimi vuosien 1517–1811 välisenä aikana maanpaossa Konstantinopolissa.[1]

Muhammad Alin valtakausi ja hänen vuosina 1805-1952 hallinnut dynastiansa saivat aikaan uudet suotuisammat olosuhteet patriarkaatin toiminnalle. Samalla ortodoksiyhteisöt Egyptissä vahvistuivat ja ortodokseja siirtyi myös muualle Pohjois- ja Itä-Afrikkaan. Tämä johti patriarkaatin uudistumiseen ja siihen, että se otti uudelleen itselleen saman maantieteellisen aseman, joka sillä oli ollut ennen arabien valloitusta julistautuen koko Afrikan mantereen patriarkaatiksi riippumatta rajoista sekä ihmisten rodusta tai väristä.[3] Toisaalta 1800-luvun aikana katolinen kirkko perusti 1800-luvulla Aleksandriaan kaksi uutta paavin alaisuudessa toimivaa kirkkoa, koptilaiskatolisen patriarkaatin sekä melkiitti-katolisen patriarkaatin.[1]

1900-luvulla patriarkaatti aloitti Kyproksen ja Kreikan kirkkojen tuella lähetystyön Afrikassa, minkä myötä kirkon keskuksia on perustettu Keniaan, Ghanaan, Etelä-Afrikkaan, Ugandaan, Nigeriaan ja Zimbabween. Vuonna 2007 avattiin Aleksandriassa ortodoksinen seminaari, joka oli ollut poissa toiminnasta 460 vuotta.[1]

Vuonna 2014 patriarkka Theodoros II vieraili Suomessa. Tällöin hän tapasi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja antoi tälle patriarkaattinsa korkean huomionosoituksen Pyhän Leijonan Ritarikunnan Suurristin kiittäen Suomen valtiota ja suomalaisia kansalaisjärjestöjä kehitysyhteistyöstä Afrikassa.[4]

Vuonna 2016 patriarkaatin synodi päätti elvyttää diakonissan viran. Vuoden 2017 alussa vihittiin virkaansa ensimmäiset kuusi diakonissaa. Nämä olivat kaikki nunnia ja heidät asetettiin lähetystyöhön. Taustalla vaikutti 1988 Rodoksella pidetyn kokouksen suositus palauttaa diakonissainstituutio ortodoksiseen kirkkoon. Kreikan ortodoksinen kirkko oli tehnyt vastaavan päätöksen jo vuonna 2004.[5]

Hallinto

muokkaa

Patriarkaatin hiippakunnista seitsemän sijaitsee Egyptin alueella. Lisäksi siihen kuuluu kuusi hiippakuntaa Itä-Afrikassa, seitsemän Etelä-Afrikassa, seitsemän Keski- ja Länsi-Afrikassa sekä kaksi Pohjois-Afrikassa.[1]

 
Patriarkaattiin kuuluvat hiippakunnat.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f Aleksandrian patriarkaatin perustajana apostoli Markus 10.6.2014. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 23.5.2018.
  2. Kirkkojen maailmanneuvosto: Greek Orthodox Patriarchate of Alexandria and All Africa oikoumene.org. Viitattu 13.2.2020. (englanniksi)
  3. a b c The Patriarchate of Alexandria and all Africa 22.10.2012. The Patriarchate of Alexandria and all Africa. Viitattu 23.5.2018. (englanniksi)
  4. Presidentti vastaanotti patriarkka Teodoroksen 26.6.2014. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 23.5.2018.
  5. Pekka Metso: Diakonissainstituutio elpymässä ortodoksisessa maailmassa 15.11.2017. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 23.5.2018.

Aiheesta muualla

muokkaa