Aleksandr Lebed
Aleksandr Ivanovitš Lebed (ven. Алекса́ндр Ива́нович Ле́бедь, 20. huhtikuuta 1950 Novotšerkassk Rostov [1] – 28. huhtikuuta 2002[2]) oli venäläinen kenraali ja poliitikko.
| Aleksandr Lebed | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1950 Novotšerkassk, Rostov |
| Kuollut | 28. huhtikuuta 2002 (52 vuotta) Abakan |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Neuvostoliitto |
| Taistelut ja sodat |
Afganistanin sota Transnistrian sota |
| Sotilasarvo | Kenraali |
Lebed valmistui Rjazanin laskuvarjojoukkojen koulusta 1973. Vuosina 1981–1982 hän komensi pataljoonaa Afganistanissa, josta sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen, opiskeli 1982–1985 Frunzen sotilasakatemiassa ja sai komentoonsa 1988 laskuvarjodivisioonan, joka oli sijoitettu räjähdysherkille alueilla Tbilisissä ja Bakussa. Lebed nimitettiin laskuvarjojoukkojen varakomentajaksi tammikuussa 1991.
Kuuluisuutta hän saavutti elokuussa 1991 vallankaappausyrityksen aikana, kun hän komensi Tulasta Moskovaan parlamenttitaloa varmistamaan lähetettyjä joukkoja. Hän esti hyökkäyksen Jeltsinin päämajaan, mutta väitti myöhemmin, että oli kaappauksen aikana puolueeton ja olisi vallannut valkoisen talon käskystä.
Lebed oli kesäkuusta 1992 Moldovaan sijoitetun Venäjän 14. armeijan komentaja Moldovaan kuuluvassa Transnistriassa. Vuonna 1993 hän kieltäytyi tukemasta Jeltsiniä tai Jeltsinin vastustajia vuoden 1993 perustuslaillisessa kiistassa, arvosteli kollegaansa, puolustusministeri Pavel Gratševia armeijan tilasta ja Jeltsiniä Tšetšenian operaatiosta 1994, jonka jälkeen Jeltsin määräsi hänet eläkkeelle asevoimista 1995.
Joulukuussa 1995 Lebed valittiin duumaan ja osallistui 1996 presidentinvaaliin nationalistis-populistisella kampanjalla, mutta jäi kolmanneksi Jeltsinin ja kommunistien Gennadi Zjuganovin jälkeen. Jeltsin otti Lebedin kansallisen turvallisuusneuvoston johtoon turvatakseen uudelleenvalintansa toisella kierroksella. Lebed toimi kuitenkin itsenäisesti ja hyväksyi elokuussa aselevon Itškerian tšetšeenitasavallan kanssa joka solmittiin Hasavjurtin sopimuksessa Itškerian tšetšeenitasavallan presidentin Aslan Mashadovin kanssa. Tämä suututti hallituksen sisäpiirin ja Lebed järjestettiin ulos hallituksesta lokakuussa 1996.
Vuonna 1998 Lebed valittiin Krasnojarskin aluepiirin kuvernööriksi. 28. huhtikuuta 2002 Lebed ja seitsemän muuta kuolivat helikopteriturmassa Krasnojarskin ulkopuolella. Jälkikäteen on epäilty, oliko kyseessä onnettomuus, sillä vastoin virallista tietoa sää oli hyvä.[3]
Lähteet muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Biografia vuoteen 1999 asti (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Lebed, Aleksandr Ivanovich Britannica Student Encyclopedia
Viitteet muokkaa
- ↑ Alexander Ivanovich Lebed Portalus.ru. Viitattu 2.2.2012.
- ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2002/04/110818/aleksander-lebed-kuollut
- ↑ Pekka Hakala, Prigožinin esikuva kuoli helikopteriturmassa, Helsingin Sanomat 25.8.2023 s, A7
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandr Lebed Wikimedia Commonsissa
- Michael Wines: Aleksandr Lebed, 52, Dies; Midwife of Russian Democracy The New York Times. Viitattu 31.1.2012. eng