Avaa päävalikko
Aleksandr Kutepov.

Aleksandr Pavlovitš Kutepov (28. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1882 Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta1930 laivassa Välimerellä)[1][2] oli venäläinen kenraali, joka osallistui Venäjän sisällissotaan yhtenä valkoisen armeijan komentajista ja toimi myöhemmin vastavallankumouksellisen emigranttijärjestön Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) johdossa. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu OGPU onnistui sieppaamaan hänet tammikuussa 1930 Pariisissa ja hän kuoli heidän vankinaan.

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Kutepov valmistui upseeriksi Pietarin junkkarikoulusta vuonna 1904 ja osallistui Venäjän–Japanin sotaan. Hän palveli vuodesta 1907 Henkikaartissa ja osallistui sen riveissä ensimmäiseen maailmansotaan. Hän yleni vuonna 1916 everstiksi.[2] Helmikuun vallankumouksen aikana Kutepov komensi viimeistä joukko-osastoa, jota yritettiin käyttää kapinan tukahduttamiseen Pietarissa, mutta hänen miehensä liittyivät vallankumoukseen.[3] Myöhemmin vuonna 1917 hänet nimitettiin Henkikaartin Preobraženskin rykmentin komentajaksi.[2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kutepov liittyi kenraali Lavr Kornilovin johdolla Etelä-Venäjällä perustettuun vapaaehtoisarmeijaan, yhteen ensimmäisistä valkoisista armeijoista, ja osallistui talvella 1918 niin sanottuun jäämarssiin Kubanin arolla. Kutepov toimi valkoisessa armeijassa keväästä 1918 alkaen rykmentin komentajana, elokuusta 1918 Mustanmeren alueen sotilaskuvernöörinä, vuonna 1919 armeijakunnan komentajana kenraali Anton Denikinin joukoissa ja syksyllä 1920 lyhyen aikaa 1. armeijan komentajana kenraali Pjotr Wrangelin joukoissa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi marraskuussa 1918 ja kenraaliluutnantiksi kesäkuussa 1919. Wrangel antoi hänelle joulukuussa 1920 maanpaossa jalkaväenkenraalin arvon.[2] Wrangelin evakuoitua marraskuussa 1920 joukkonsa Krimiltä laivoilla Gallipolin niemimaalle Turkkiin Kutepov onnistui säilyttämään niiden järjestyksen ja taisteluhengen, mitä alettiin kutsuttua valkoisten parissa ”Gallipolin ihmeeksi”.[4]

Kutepov asui vuodesta 1920 maanpaossa, ensin Turkissa, Bulgariassa ja Jugoslaviassa, ja vuodesta 1924 alkaen Ranskassa.[2] Hän johti vuoden 1924 alusta lähtien Pariisista käsin monarkististen valkoisten emigranttien järjestön ROVS:n salaista tiedustelu- ja taisteluorganisaatiota, joka vastasi toimistaan suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš Romanoville. Yrittäessään järjestää Neuvostoliittoon vastavallankumouksellisia terrori-iskuja Kutepovin tiedusteluorganisaatio sotkeentui 1920-luvun puolivälissä niin sanottuun Operaatio Trustiin, joka oli todellisuudessa neuvostotiedustelu OGPU:n luoma valejärjestö. Wrangelin ja Nikolai Nikolajevitšin kuoltua 1928 ja 1929 Kutepovista tuli koko ROVS:n virallinen johtaja.[4][2]

Sieppaus ja kuolemaMuokkaa

 
Kutepovin symbolinen hautakivi Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläisellä hautausmaalla Pariisin lähellä.

OGPU:n agentit onnistuivat sieppaamaan Kutepovin Pariisista 26. tammikuuta 1930 ja hänet vietiin huumattuna Marseillen satamasta lähteneeseen Spartak-nimiseen laivaan, jolla hänet oli tarkoitus kuljettaa vankina Novorossijskiin Neuvostoliittoon. Kutepovin kuolemasta on erilaisia versioita, mutta ilmeisesti hän kaappaajiensa harmiksi menehtyi sydänkohtaukseen laivakuljetuksen aikana.[4][2] Toisen tiedon mukaan hän olisi kuollut päivää Moskovaan saapumisen jälkeen tajuihinsa tulematta.[2]

Kutepovin jälkeen ROVS:n johtajaksi tullut kenraali Jevgeni Miller siepattiin samalla tavalla Pariisista vuonna 1937 ja salakuljetettiin vankina Neuvostoliittoon.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Кутепов Александр Павлович (venäjäksi) Большая советская энциклопедия, Dic.academic.ru. Viitattu 22.1.2016.
  2. a b c d e f g h Кутепов Александр Павлович (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 22.1.2017.
  3. A. M. Kulegin: February Revolution of 1917 (englanniksi) Saint Petersburg Ecyclopaedia. Viitattu 22.1.2017.
  4. a b c d Aleksi Mainio: Terroristien pesä – Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939, s. 96–97, 129–131, 165, 215, 239–240, 338. Siltala, Helsinki 2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa