Jamshīd Masud al-Kashi (n. 1380 Kashan, Iran – n. 1429 Samarkand, Transoxania)[1] oli persialainen astronomi ja matemaatikko, joka eli Timur-Lenkin valtakunnassa. Hän oli islamin kultakauden viimeinen suuri nimi ennen islamilaisen sivilisaation taantumaa.[2]

Al-Kashin esittämä teoreema

Al-Kashi työskenteli Timur-Lenkin pojanpojan Ulugh Begin rakennuttamassa observatoriossa Samarkandissa. Hän kirjoitti tutkimuksensa joko persiaksi tai arabiaksi. Al-Kashi tunnetaan desimaalilaskennan kehittäjänä, vaikka hän ei alaa keksinytkään.[3] Hän esimerkiksi laski 1400-luvulla piin likiarvon 16. desimaaliin asti. Koska maapallon säde tunnettiin, ja maailmankaikkeus arvioitiin 600 000 kertaa maata suuremmaksi, al-Kashi kehui laskeneensa maailman läpimitan hevosen karvan tarkkuudella.[4] Euroopassa päästiin tässä suhteessa hänen ohitseen vasta 1500-luvun lopulla.[3]

Aritmetiikassa al-Kashi tunnetaan siitä, että hän onnistui 1400-luvulla laskemaan viidennen juuren[5], toisten tietojen mukaan kuudennen juuren.[3] Omar Khaijam oli 1100-luvulla väittänyt keksineensä keinon laskea juuria mihin määrään asti tahansa, mutta hänen todistelunsa on kadonnut.[5]

Binomiteoreeman al-Kashi esitti Pascalin kolmion muodossa noin sata vuotta sen jälkeen, kun se esitettiin Kiinassa ja sata vuotta ennen kuin se esitettiin Euroopassa.[3]

Islamilaisen kulttuurin jäykistyminen johti siihen, että al-Kashin jälkeen islamilaisten tiedemiesten lukumäärä oli enää häviävän pieni. Kun islamilainen maailma taantui, eurooppalainen tiede oli kuitenkin heräämässä eloon ja pääsi 1100- ja 1200-luvuilla hyödyntämään sitä osaa arabialaisesta matematiikasta, joka oli onnistuttu kääntämään latinaksi.[3] Matematiikka olikin islamilaisen maailman edistynein tiede, koska se oli abstraktina tieteenä pysynyt paremmin suojassa uskonnolliselta dogmatismilta kuin luonnonfilosofia.[6]

Ranskassa kosinilause tunnetaan nimellä "al-Kashin teoreema".

LähteetMuokkaa

  • David C. Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science. Cambridge University Press, 2013. (englanniksi)
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  • J. L. Berggren: Islamic Mathematics. Teoksessa: David C.Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science. Cambridge University Press, 2013. (englanniksi)
  • Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa I. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Ghiyath al-Din Jamshid Mas'ud al-Kashi
  2. Berggren, 2013, s. 83
  3. a b c d e Boyer, s. 348–350
  4. Berggren, 2013, s. 79
  5. a b Berggren, 2013, s. 70–71
  6. Huff, 2017, s. 54