Aktiivinen komitea
Aktiivinen komitea (ruots. Aktivkommittén, lyh. A.K.) oli Suomen historiassa itsenäisyysaktivistien järjestö, jonka perustivat eri poliittisten puolueiden ja aktivistiryhmien edustajat ”aktiivisten itsenäisyyspyrkimyksien kannattamiseksi ja edistämiseksi”.[1]
.Uuden_Mets%C3%A4toimiston_toimisto_1915-1917.jpg)
Historia
muokkaaElokuun lopussa 1915 tehty päätös suomalaisen jääkäripataljoonan perustamisesta vaati suomalaisten nuorten miesten värväystoiminnan tehokkaampaan organisointiin. Ylioppilasaktivistien aiempi organisaatio loppuvuodesta 1914 ja sen seuraajaorganisaatio keväällä 1915 koettiin liian vaatimattomaksi suunniteltuun 2 000 miehen värväykseen. Sen johdosta päätettiin luoda laajapohjaisempi organisaatio "suurta värväystä" varten.[1]
Alkuperäisiä jäseniä oli seitsemän eli niin sanotut "seitsemän veljestä":[2][1]
- tohtori Osvald Sivén maalaisliiton edustajana,
- maisteri P. J. Hynninen suomalaisen puolueen edustajana,
- tohtori Heikki Renvall nuorsuomalaisten edustajana,
- varatuomari Otto Åkesson ruotsalaisen puolueen edustajana,
- johtaja A. V. Nylander, vanhojen aktivistien ja Voimaliiton johtaja,
- maisteri Kai Donner, ylioppilaiden edustaja ja
- ratsumestari Harald Åkerman Sotilaskomitean edustaja.
Alkuperäinen kokoonpano ei säilynyt pitkään, sillä Hynnisen tilalle tuli tohtori Eino Suolahti ja pian myös Renvall ja Nylander jättivät jäsenyytensä. Donner ja Sivén joutuivat puolestaan varsin pian poistumaan maasta. Heidän tilalleen tulivat maisteri Bertel Appelberg ja Thure Svedlin. Myöhemmin ylioppilaiden edustajiksi tulivat lääketieteen kandidaatti Sven Donner ja lääketieteen tohtori Wilhelm Zilliacus. Epävirallisena puheenjohtajana toimi maanpakoonsa asti tohtori Sivén.[1]
Loppuvuodesta 1915 aloitti toimintansa Tukholmassa Suomen vapausliikkeen ulkomaanvaltuuskunta, jota pidettiin tarpeellisena yhteyksien hoitamiseen. Ensimmäisiä jäseniä ulkomaanvaltuuskunnassa olivat Jonas Castrén, tohtori Herman Gummerus ja maisteri Almar Fabritius. Lokakuussa 1915 ulkomaanvaltuuskuntaan liittyivät "Vanhojen neuvostona" pidetyn Keskuskomitean jäsenet vapaaherra Adolf von Bonsdorff ja professori Rafael Erich. Tammikuussa 1916 mukaan tuli vielä johtaja Samuli Sario. Valtuuskunnan puheenjohtajaksi tuli vapaaherra von Bonsdorff. Ohjeet valtuuskunta sai niin Aktiivilta komitealta kuin Keskuskomitealta. Ulkomaanvaltuuskunnan jäsenistä Sario siirtyi myöhemmin Berliiniin.[3]
Aktiivisen komitean keskeinen käytännön toimija oli kesäkuusta 1917 lähtien työjaosto. Sen toiminta puolestaan naamioitiin metsäalan peiteyritykseksi. Yritys, nimeltään Uusi Metsätoimisto, sijaitsi Helsingissä osoitteessa Yrjönkatu 25. Näennäisesti "toimisto" osti ja myi puutavaraa ja muita metsän antimia sekä välitti työntekijöitä metsätyömaille. Tällä voitiin verhota todelliset tehtävät, joista merkittävin oli suojeluskuntatoiminnan käynnistäminen eri puolilla maata. Uuden metsätoimiston keskeisin hahmo oli maisteri Elmo E. Kaila.[4]
Kevään 1917 muuttuneen poliittisen tilanteen vuoksi Aktiivinen komitea organisoitiin uudelleen. Tällöin toiminnan painopiste siirtyi enemmän Berliiniin, Samalla luotiin Aktiivikomitean, Sotilaskomitean ja ylioppilasaktivistien kanssa uusi yhteistyöelin, jonka johtavaksi henkilöksi tuli valtioneuvos Edvard Hjelt. Samoin vapaaherra von Bonsdorff ja johtaja Sario olivat toiminnassa näkyviä henkilöitä.[5]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Herman Gummerus: Jääkärit ja aktivistit - Sotavuosien muistelmia Tukholmasta ja Berliinistä. WSOY, 1928.
- J.O. Hannula: Suomen vapaussodan historia. WSOY, 1933.
- Martti Lauerma: Kuninkaallinen Preussin jääkäripaltaljoona 27. - Vaiheet ja vaikutus. WSOY, 1966.
- Harri Korpisaari: Itsenäisen Suomen puolesta. Sotilaskomitea 1915–1918. SKS-kirjat, 2009. ISBN 978-952-222-144-5
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Elmo E. Kaila : Uusi metsätoimisto. Jääkärien ja aktivistien yliesikunta vapautemme aamunkoitossa, Hakkapeliitta, 11.10.1932, nro 41, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot