Ajuruohot
huulikukkaiskasvien suku
(Ohjattu sivulta Ajuruoho)
Ajuruohot (Thymus) on noin 350-lajinen kasvisuku.
| Ajuruohot | |
|---|---|
 Timjamin (Thymus vulgaris) kukkia. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
| Suku: |
Ajuruohot Thymus L.[1] |
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Useimmat parikymmentä senttiä korkeita varpuja ja monivuotisia yrttejä. Lehdet ovat pienet ja soikeat. Muodostavat kukintoja latvojen kärkiin.[2] Ajuruohot ovat tärkeitä mesikasveja ja perhosten ravintokasveja.[2][3][4]
Ajuruoholajeja muokkaa
Ajuruoholajeja Suomessa:
- kangasajuruoho (Thymus serpyllum) Suomessa luonnonvaraisena, lajeista ainoa alkuperäiskasvi.
- harjuajuruoho (T. serpyllum subsp. serpyllum)
- tenonajuruoho (T. serpyllum subsp. tanaënsis)
- nurmiajuruoho (Thymus pulegioides) viljellään Suomessa monivuotisena koristekasvina, myös uustulokas.
- euroopannurmiajuruoho (T. pulegioides subsp. pulegioides)
- idännurmiajuruoho (T. pulegioides subsp. pannonicus)
- timjami eli tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris) viljellään Suomessa mausteyrttinä.
Muita lajeja:
- famaranajuruoho (Thymus origanoides)
- hartsitimjami (Thymus mastichina)
- isokukkatimjami (Thymus longiflorus)
- nummiajuruoho (Thymus praecox)
- harmaa-ajuruoho (T. praecox var. pseudolanuginosus, syn. T. pseudolanuginosus)
- islanninummiajuruoho (T. praecox subsp. britannicus)
- kaukasiannummiajuruoho (T. praecox subsp. caucasicus)
- vuorinummiajuruoho (T. praecox subsp. polytrichus)
- peittoajuruoho (Thymus caespititius)
- pikkuajuruoho (Thymus doerfleri)
- transilvanianajuruoho (Thymus comosus)
- liituajuruoho (Thymus calcareus)
- kirgisianajuruoho (Thymus kirgisorum)
- neulasajuruoho (Thymus pallasianus)
- somerajuruoho (Thymus quinquecostatus)
Lähteet muokkaa
- ↑ ITIS: Thymus (englanniksi)
- ↑ a b Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Suomalainen Luonto. Valitut Palat, 1989. ISBN 951-8933-01-4.
- ↑ Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 23.7.2009.