Ahmad ibn an-Naqib al-Misri

Ahmad ibn an-Naqib al-Misri eli "egyptiläinen" (1302–1368) oli merkittävä islamilainen uskonoppinut, joka tunnetaan šariaa koskevasta teoksesta Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper (arab. umdat al salik wa uddat al-nasik).[1]


Elämä muokkaa

Al-Misrin isä oli Turkissa orjaksi otettu kristitty, joka kääntyi islamiin ja palveli muslimiprinssiä, joka vapautti hänet. Al-Misri syntyi Kairossa 1302 ja sai oppia useilta islamilaisten tieteiden tuntijoilta. Hän osasi ulkoa Koraanin kaikilla seitsemällä kanonisella lukutavalla ja alkoi kaksikymmenvuotiaana opiskella pyhää lakia. Al-Misri saavutti mestaruuden Koraanin resitoinnissa, shafi'i -koulukunnan laintulkinnassa, Koraanin eksegeesissä, islaminuskossa, arabian kielessä ja sufismissa; hän muisti runsaasti haditheja ja työskenteli Abu Ishaq Shirazin teoksen al-muhadhdhab ja al-Nawawin Minhaj al-talib -teoksen parissa.[1]

Al-Misri ei koskaan antanut fatwoja eikä pitänyt hallussaan uskonnollisen tuomarin (qadi) virkaa, vaan omistautui palvelemaan Jumalaa ja opettamaan pienessä opiskelijoistaan koostuvassa piirissä. Ne, jotka tunsivat hänet, kuvasivat häntä oppineeksi, nöyräksi, hiljaiseksi, arvostetuksi, älykkääksi, kohteliaaksi, jumalaapelkääväksi ja askeettiseksi. Vaikka hän oli uskonnonharjoituksessa ehdoton, hänellä oli hyvä huumorintaju ja taito kertoa hauskoja anekdootteja. Isänsä tavoin hartaana suufilaisena hän teki useita pyhiinvaelluksia ja vietti paljon aikaa lähellä Kaabaa.[1]

Al-Misri kuoli Kairossa ruttoon 1368 ramadan-kuussa 67-vuotiaana. [1]

Umdat al-salik muokkaa

Shirazin ja al-Nawawin vaikutus näkyy al-Misrin tunnetuimmassa teoksessa "Vaeltajan tuki ja Jumalanpalvojan työkalut" (Umdat al salik wa uddat al-nasik).[2] Teos seuraa Shirazin jäsennystä teoksessa al-muhadhdhab ja al-Nawawin johtopäätöksiä teoksissa Minhaj al-talib ja al-Majmu: sharh al-muhadhdhab. Al-Misri vältti hämärää teologisointia ja kirjoitti käytännöllisistä asioista esittäen koulukuntansa parhaat tulkinnat.[1] Al-Misri kirjoittaa, että teos on yhteenveto imaami Shafi'in madhabin opeista imaamien al-Rafi ja al-Nawawi mukaisesti siten, että näiden ollessa eri mieltä annetaan ensin Nawawin näkemys.[3] Teos on olennaisimmillaan niiden johtopäätösten tiivistelmä, jotka löytyvät Nawawin kirjasta al-Majmu, mistä lukija löytää Koraaniin ja haditheihin nojaavat tarkemmat perustelut.

Al-Misrin kirja on saanut paljon huomiota osakseen nykyaikana sen jälkeen, kun Nuh Ha Mim Keller käänsi sen 1900-luvulla tehdyin kommentaarein varustettuna englanniksi. Kairon Al-Azhar -yliopisto on antanut sille sertifikaatin, jonka mukaan "käännös vastaa arabialaista alkuperäistekstiä sekä ortodoksisen sunniyhteisön käytäntöjä ja oppia".[4]

Yli 600 sivua sisältävä teos kattaa kirjassa luvut D–O. Se jakautuu seuraaviin osiin:

  • D. Johdanto
  • E. Puhdistautuminen
  • F. Rukous
  • G. Hautajaisrukous
  • H. Almuvero
  • I. Paasto
  • J. Pyhiinvaellus
  • K. Kauppa
  • L. Perintö
  • M. Avioliitto
  • N. Avioero
  • O. Oikeus

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Keller 2017, s. 1036 (x76)
  2. Al-Misri 2017 (n. 1368)
  3. Al-Misri 2017 (Alkuteos n. 1368), s. 47
  4. Keller 2017, s. xiv–xx