Accordina
Accordina on puhallettava vapaalehdykkäsoitin.[1] Se on eräänlainen harmonikan ja huuliharpun välimuoto, jonka kehitti pariisilainen André Borel 1930-luvun loppupuolella. Soittimen suosio on elpynyt 1900-luvun loppuvuosista lähtien.[2]
Rakenne ja toimintaperiaate muokkaa
Accordinassa on harmonikan näppäinkoskettimiston tapainen koskettimisto, joka ohjaa vapaalehdykkäkieliin puhallettavaa ilmaa. Soittimen kielet on kiinnitetty yksittäisiin kielilaattoihin, kuten harmonikassa.[1] Soittaja puhaltaa soittimeen ilmaa suukappaleen kautta (kielet eivät soi sisäänpäin ilmaa vedettäessä, erotuksena esimerkiksi huuliharppuun).[2]
Historia muokkaa
Pariisilainen André Borel kehitteli soitinta 1930-luvun lopulta lähtien ja patentoi soittimen Ranskassa 17. joulukuuta 1943.[2][3] Yhdysvalloissa patentti (# 2461806) myönnettiin nimellä "Chromatic harmonicon" 15. helmikuuta 1949.[4] Ensimmäiset soittimet valmistettiin kaupallisesti kuitenkin vasta 1950-luvulla. Borel antoi radiokonsertin accordinan prototyypillä vuonna 1950. Beuscher toimi soittimen markkinoijana 1970-luvun puoleenväliin saakka, jolloin soittimen valmistus loppui. Myös Paolo Soprani valmisti gold- ja silver-mallisia accordinoja 1960-luvun jälkipuoliskolla.[2]
Eräänä syynä soittimen suosion vähäisyydelle 1900-luvulla pidetään sen markkinointia lähinnä harmonikansoittajille helposti mukana kulkevaksi harjoitusinstrumentiksi - esimerkiksi puhallinsoittajat eivät koskaan löytäneet instrumenttia. Soittimen alkuajoilta tunnetaan vain yksi levytys, André Astierin 45.[2]
Accordinan suosio on kasvanut useiden muusikkojen alettua käyttää sitä erilaisiin musiikin tyylilajeihin 1900-luvun loppuvuosina.[2] Esimerkiksi Richard Galliano käytti accordinaa Latin quintetin levyllä nimeltä Spleen vuonna 1985.[5] Muita tärkeitä accordina-nimiä 2000-luvun alussa ovat olleet Francis Jauvain, Daniel Mille, Jean-Louis Matinier, Roland Romanelli ja Jacques Bolognesi, joiden johdolla accordinaa on käytetty jazz-musiikissa, ranskalaisissa lauluissa, elokuvamusiikissa ja nykytaidemusiikissa.[2]
Nykyisiä accordina-instrumenttien valmistajia ovat muun muassa Laurent Jarry vuodesta 1995 alkaen sekä Marcel Dreux vuodesta 2002 lähtien.[2] Suomen ensimmäisen accordinan valmistivat Harri Arvila ja Tatu Salmela oppilastyönä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa keväällä 2010.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Plihtari, Minna: Ensimmäinen suomalainen accordina rakennettiin oppilastyönä. Hanuri, 2010, 38. vsk, nro 2, s. 26. Ikaalinen: Suomen Harmonikkaliitto.
- ↑ a b c d e f g h Goldenstein, Blaise: The history. Between history and legend Accordions and accordion-players. huhtikuu 2002. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Borel, Andre: Chromatic harmonicon, United States Patent US2461806 (pdf) (Patenttihakemus) freepatentsonline.com. 15.2.1949. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Chromatic harmonicon www.freepatentsonline.com. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Biography All about jazz. 9.4.2010. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Marcel Dreuxin accordina-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Accordinan patenttidokumentaatio vuodelta 1949