Abraham Indrenius nuorempi

Abraham Indrenius nuorempi (5. marraskuuta 1736 Ruovesi3. tammikuuta 1796 Keuruu) oli suomalainen kirkkoherra.[1][2]

Indreniuksen vanhemmat olivat Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius vanhempi (1711–1770) ja Katarina Elisabet Pacchalenius. Hän kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1751. Indrenius valmistui filosofian maisteriksi Turun akatemiasta 1757 ja hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1759. Maisterinväitöskirjansa Indrenius kirjoitti professori Pehr Kalmin ohjauksessa, väitöskirja Enfaldiga tanckar wisande hwad en präst kan bidraga til oeconomiens uphjelpande käsitteli sitä mitä pappi voisi tehdä talouden kohentamiseksi. [1][2]

Indrenius oli Messukylän kirkkoherran apulaisena 1759–1766, Vehmaan kappalaisena 1766–1772 ja Keuruun kirkkoherrana 1772–1796. Hän oli saarnaajana pappeinkokouksessa Turussa 1773.[1][2]

Indrenius antoi 1782 tuomiokapitulille selityksen Pihlajaveden saarnahuoneen valmistumisesta. Pyytämiensä lisätietojen jälkeen kapituli tuli siihen tulokseen, että rakennus on pikemminkin kirkko kuin saarnahuone ja antoi Indreniukselle huomautuksen. Tuomiokapituli kanteli asiasta Vaasan läänin maaherralle Carl Fridrik Krabbelle, jotta muuallakin esiintynyt vastaava omavaltaisuus saataisiin loppumaan. Vaikka kirkkoa ei ollut vihitty, sitä käytettiin kuitenkin vuoteen 1787 asti, jolloin vihkiminen jumalanpalveluspaikaksi lopulta toimitettiin ja pihlajavetiset saivat oman kirkon. 1820-luvulle asti Pihjalajavedellä ei ollut omaa pappia, vaan Keuruun papit kävivät pitäjässä joka kolmas tai neljäs pyhä.

Abraham Indrenius oli naimisissa vuodesta 1775 Kristina Elisabet Idmanin kanssa, jonka isä oli Huittisten kirkkoherra Nils Idman nuorempi. Heidän poikansa Abraham Niklas Indrén (1776–1820) omisti Moksun talon Ähtärissä. Tytär Anna Magdalena Indrén (k. 1845) oli naimisissa Tervakosken paperitehtaan perustajan kamarineuvos Gustaf Georg Nordenswanin (1774–1853) kanssa.[1] Abraham Indreniuksen veli Anders Indrenius (1734–1805) oli Kurun kappalaisena vuodesta 1773 lähtien. Hän kirjoitti 1776 Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo–lehteen viisiosaisen kertomuksen Keuruun pitäjästä.[1][2]

JulkaisujaMuokkaa

  • Vaatimattomia ajatuksia siitä mitä pappi voisi tehdä taloutemme kohentamiseksi ; alkuperäisen ruotsinkielisen professori Pietari Kalmin johdolla v. 1757 ilmestyneen akateemisen väitöskirjan ensimmäinen suomenkielinen laitos ; suomennos Kaarina Kaskimies ; johdannon kirj. ja toimitustyön suorittanut Einari Kaskimies. Myynti- ja mainoskoulu, Helsinki 1966

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa