Abhasian asevoimat ovat Abhasian armeija, jonka tehtävänä on turvata alueen koskemattomuus. Abhasia on Georgiasta itsenäiseksi julistautunut valtio, jonka itsenäisyyden ovat tunnustaneet vain Venäjä, Nicaragua, Venezuela, Nauru, Transnistria ja Etelä-Ossetia. Abhasian ja Georgian välillä on jäätynyt konflikti.

ZSU-23-4 "Šilga"

Abhasian armeijan pohja on abhaasien kansalliskaarti, joka perustettiin vuoden 1992 alussa juuri ennen Abhasian sotaa. Abhasian puolustusministeriön ja asevoimien pääesikunnan virallinen perustamispäivä on 12. lokakuuta 1992. Vuoden 1992 sodassa Abhasian joukkoja tukivat Kaukasuksen vuoristokansojen konfederaatioselvennä ja Venäjän armeijan Abhasiassa olevat sotilasyksiköt. Tuolloin Abhasian joukot torjuivat Georgian armeijan intervention ja karkottivat suurimman osan Abhasian georgialaisväestöstä. Asevoimien aseistus on peräisin venäläisiltä tai georgialaisilta saadusta sotasaaliista.

Abhasian asevoimat osallistuivat elokuussa 2008 Venäjän-Georgian väliseen sotaan ja valtasivat Georgian hallussa olleen Kondorin solan.

Asevoimien nykyinen tilanne muokkaa

Georgia nimittää Abhasian asevoimia "laittomiksi sotilasmuodostelmiksi" ja syyttää Venäjää abhaasijoukkojen varustamisesta ja kouluttamisesta. Abhaasiviranomaiset ovat kiistäneet sen väittäen, että he hankkivat varusteensa vapailta markkinoilta paitsi viisi Venäjältä saatua yhteysvenettä ja Kreikan abhaaseilta saadut pikaveneet. Maaliskuussa 2005 Abhasian puolustusministeri Sultan Sosnaliev myönsi, että Abhasian armeijan ylempi ja keskitason upseeristo lähetetään säännöllisesti 2-3 kuukauden pituisille koulutuskursseille Venäjälle Vystrel-koulutusohjelman puitteissa.

Abhasian armeijan keskushenkilöillä on vahva tausta Venäjän armeijassa. Esimerkiksi 8. toukokuuta 2007 eronnut puolustusministeri ja Abhasian asevoimien perustaja Sultan Sosnaliev on Kabardino-Balkariassa toiminut Venäjän armeijan entinen upseeri, jonka tehtävissä hän toimi Abhasian vuoden 1992 sodankin aikana. Abhasian asevoimien komentaja, kenraalimajuri Anatoli Zaitsev on entinen Transbaikalin sotilaspiirin apulaiskomentaja. Abhasian nykyinen puolustusministeri Aleksandr Pavlushko on Venäjän armeijan eversti ja Venäjän Abhasiassa olevien rauhanturvajajoukkojen entinen komentaja.

Abhasian asevoimat ovat painottuneet maavoimiin, mutta sillä on myös pienet meri- ja ilmavoimat. Vuonna 2006 Abhasia perusti sisäministeriön alaisuuten "anti-terroristikeskuksen", joka koostuu kahdestasadasta henkilöstä. Vuonna 2006 Abhasian valtiovarainministeri arvioi 35 prosenttia valtion budjetista menevän sotilasmenoihin.

Asevoimien rakenne muokkaa

 
Abhasian asevoimien rakenne.

Abhasian armeija on osoittanut pystyvänsä toteuttamaan sotilasoperaatioita ja torjumaan Georgian armeijan interventioita. Varustukseltaan ja koulutukseltaan se on iskukykyinen Venäjän armeijan antaman varustuksen ja koulutuksen ansiosta.

Abhasian tasavallan viranomaisten mukaan asevoimien koko on rauhanaikana 3 000-5 000 miestä, mutta sota-aikana armeijan kokoa saadaan kasvatettua 40 000-50 000 reserviläisellä. Reserviläiset ovat oikeutettuja pitämään rekisteröityjä aseita kotonaan. Tavallisen abhaasisotilaan rynnäkkökiväärinä toimii AK-74 tai AS Val (miliiseillä AK-47) ja pistoolina Makarov PM. Tarkka-ampujat käyttävät SVD Dragunov tarkkuuskivääriä ja konekiväärimiehet PKM- ja RPK-konekivääreitä. Erilaisten kohteiden tuhoamiseen maastossa jalkaväki käyttää olalta laukaistavia RPG-sinkoja ja Konkurs M -ohjuksia.

Abhasian armeijan raskaasta kalustosta, kuten muustakin varustuksesta, ei ole selvää varmuutta, koska Abhasia ei ole esittänyt asiasta virallista selvitystä. Rossiskaja Gazeta arvioi varustuksen ennen elokuun sodankäynnin puhkeamista seuraavanlaiseksi:

  • 5000 miestä, 10 000-28 000 reserviläistä.
  • 50 T-72 - ja T-55 -taistelupanssarivaunua.
  • 80 BMP- ja BTR-miehistönkuljetusvaunua.
  • 80 tykkiä ja kranaatinheitintä (raskasta?)
  • Nelipiippuisia panssariajoneuvon alustalla toimivia ZSU-23-4 "Šilga" -ilmatorjuntatykkejä ja Strela-2 - sekä Igla-1 -olkapääohjuksia.

Venäläinen uutistoimisto Novosti arvioi armeijan vahvuuden seuraavanlaiseksi:

  • 10 000 miestä.
  • 60 panssarivaunua (40 T-72-vaunua)
  • 85 tykkiä and kranaatinheitintä, mihin sisältyy useita kymmeniä 122-152-mm kaliiperia ja 116 erityyppistä panssariajoneuvoa.
  • useita panssarintorjunta-aseita RPG-7 singoista Konkurs-M ohjattuihin panssarintorjuntaohjuksiin (ATGMs).

Myös seuraavanlaisia lukuja on esitetty:

Ilmavoimat ovat Etelä-Ossetian armeijaa vahvemmat: kaksi Suhoi Su-27 -hävittäjää, kaksi Suhoi Su-25 rynnäkkökonetta, kaksi kevyeksi rynnäkkökoneeksi varustettavaa L-39 suihkuharjoitushävittäjää, kymmenen helikopteria Mi-2 ja Mi-8 sekä moottoriliidokkeja.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa