Aarno Ruusuvuori
Aarno Emil Ruusuvuori (14. tammikuuta 1925 Kuopio – 22. helmikuuta 1992 Helsinki) oli tunnetuimpia 1960–1980-luvun arkkitehteja Suomessa. Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1951 arkkitehdiksi ja tuli myöhemmin professoriksi. Hän työskenteli vuosien varrella monissa arkkitehtitoimistoissa ja perusti myöhemmin oman toimistonsa.
Ruusuvuori tunnetaan moderneista töistään. Kuuluisin näistä on Hyvinkään kirkko (1961). Muita hänen suunnittelemiaan kirkkoja ovat Huutoniemen kirkko Vaasassa (1964) sekä Tapiolan kirkko Espoossa (1965). Hän suunnitteli myös Hyvinkään Rauhanummen hautausmaan kappelin (1972). Kirkkojen lisäksi Ruusuvuori suunnitteli monia yksityisasuntoja, toimistorakennuksia sekä muita rakennuksia. Rakennusmateriaalina hän käytti betonia sekä puuta.
Ruusuvuori tunnetaan myös siitä, että hän voitti Hervannan yleissuunnitelmakilpailun 1968, vaikka myöhemmin Tampereen kaupungin virkamiehet paljolti vesittivätkin Ruusuvuoren suunnitelman kompromisseillaan, mistä Ruusuvuori pahoitti mielensä.[1][2][3]
Ruusuvuori oli Arkkitehti-lehden päätoimittaja 1956–1957 ja Suomen rakennustaiteen museon johtaja kahteen otteeseen, vuosina 1975–1978 ja 1983–1988.[4][5] Museon johtamisen välissä olleen viisivuotiskauden 1978–1983 hän oli taiteilijaprofessorina.[5]
TöitäMuokkaa
- Kolmas linja 16, 1959
- Hyvinkään kirkko, 1961
- Merimiehenkatu 32, Helsinki 1962
- Huutoniemen kirkko, Vaasa 1964
- Hämeenlinnan kirkon korjaus 1964
- Tapiolan kirkko, Espoo 1965
- WeeGee-talo (entinen painotalo, nykyinen museokeskus), Espoo 1964–66
- Roihuvuoren kansakoulu, Helsinki 1967[6]
- Marimekon painotalo, Helsinki 1967 (purettu)
- Mikkelin Poliisitalo 1968
- Kluuvin virastotalon saneeraus ja Kluuvin galleria, Helsinki 1968
- Helsingin kaupungintalon saneeraus 1970 ja 1988
- Paragonin toimistorakennus, (nyk. Helsingin luonnontiedelukio), Helsinki 1973
- Parate-painotalo (nyk. Liikuntamylly), Helsinki 1979
- Sauna Bonsdorff Padasjoella 1987
LähteetMuokkaa
- ↑ Vahter, Timo: Tamperelaista arkkitehtuurisanastoa. Lagerstammsbladet, 2003, nro 2, s. 12–13. Tampere: Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtikilta. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 19.9.2008. (suomeksi)
- ↑ Hervanta-Historiikki. (Arkkitehtien ajatukset.) Tampereen kaupungin verkkosivut. 25.09.2002. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 19.9.2008. (suomeksi)
- ↑ Hervannan EU-ohjelma, raportti.[vanhentunut linkki] Marraskuu 2003.
- ↑ WeeGee-museokeskus: Aarno Ruusuvuori. (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) Viitattu 29.3.2011.
- ↑ a b Aarno Ruusuvuori Suomen arkkitehtuurimuseon arkkitehtitietokannassa. (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) Viitattu 29.3.2011.
- ↑ Wallenius, Anni: Hirveän hieno koulu Kokoelmanostot: Muotoilua. 8.6.2012. Suomen valokuvataiteen museo. Arkistoitu 11.3.2014. Viitattu 10.3.2014.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Tuomi, Timo: ”Ruusuvuori, Aarno (1925–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 426–427. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
- Norri, Marja-Riitta – Kärkkäinen, Maija (toim.): Aarno Ruusuvuori: Structure is the Key to Beauty — Järjestys on kauneuden avain. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1992. ISBN 951-9229-75-2.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aarno Ruusuvuori Wikimedia Commonsissa
- Aarno Ruusuvuori Suomen arkkitehtuurimuseon arkkitehtitietokannassa. (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) Viitattu 29.3.2011.
- Ruusuvuori, Aarno hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)