817 Naval Air Squadron

817 Naval Air Squadron (817 NAS) oli Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimien vuonna 1941 perustettu lentolaivue, jonka kalustona olivat aluksi Fairey Albacore -koneet ja myöhemmin Barracuda II:t. Sodan aikana laivue osallistui taistelutoimiin Islannin merialueilla, Norjassa, Sisiliassa ja Algeriassa, sekä myöhemmin Sumatralla. Toisen maailmansodan jälkeen Australiassa varustettuna Fairey Firefly -konein. [1]

Palvelus Kuninkaallisessa laivastossaMuokkaa

Laivue perustettiin 15. maaliskuuta 1941 Crailissa kalustonaan yhdeksän Fairey Albacorea. Laivue siirrettiin heinäkuussa HMS Furiousille, jonka mukana se osallistui hyökkäykseen Petsamon satamaan. Laivue siirrettiin elokuussa HMS Victoriousille Barentsin meren purjehdukselle. Laivue osallistui hyökkäyksiin syksyllä Norjan vuonoissa piileksiviä Saksan laivaston aluksia vastaan. Laivueen huoltotukikohtana oli RNAS Hatston.[2]

Laivue suoritti hyökkäyksen 9. maaliskuuta 1942 saksalaista taistelulaiva Tirpitziä vastaan, mutta se osoittautui hyödyttömäksi. Myöhemmin laivue tuki Pohjois-Afrikan maihinnousua pommittaen linnoitteita. Laivue upotti 21. marraskuuta 1942 saksalaisen sukellusveneen U-517:n Pohjois-Atlantilla. Palattuaan Englantiin laivue siirrettiin 12. helmikuuta 1943 Furiousille Scapa Flowssa ja siirrettiin maaliskuussa edelleen HMS Indomitablelle. Laivueen vahvuus oli tällöin 15 konetta, joilla se tuki Sisilian maihinnousua. Tukialuksen vaurioiduttua 16. heinäkuuta torpedo-osumasta pääosa laivueesta siirrettiin Gibraltarille. Laivue lakkautettiin 1. syyskuuta 1943.[2]

Laivue perustettiin uudelleen 1. joulukuuta 1943 RNAS Lee-on-Solentissa saman päällikön alaisuuteen kalustonaan 12 Fairey Barracuda Mk II:a. Laivue liitettiin 12. laivaston torpedopommittalennostoon ja siirrettiin saattuetukialus HMS Begumille purjehdukselle Ceylonille. Lennosto siirrettiin maatukikohtaan ennen siirtoa 23. heinäkuuta 1944 Indomitablelle. Laivue osallistui hyökkäyksiin Sumatralle ja Nikobaareille ennen siirtymistä 7. marraskuuta HMS Unicornille matkalle Etelä-Afrikkaan.[2]

Laivue palasi 13. tammikuuta 1945 Sulariin Etelä-Intiaan, jossa se menetti koneensa trooppisessa myrskyssä. Laivueen henkilöstö palasi Englantiin ja laivue lakkautettiin 21. helmikuuta 1945.[2]

Laivue perustettiin uudestaan 1. huhtikuuta 1945 RNAS Rattrayssa kalustonaan 18 Fairey Barracuda Mk II:a, joihin oli asennettu amerikkalainen ASH tutka. Laivue siirrettiin Fearniin myöhemmin huhtikuussa. Yhdessä 816 laivueen kanssa sen oli suunniteltu siirtyvän uudelle kevyelle tukialukselle, mutta sodan päättyessä suunnitelmasta luovuttiin. Laivue lakkautettiin 23. elokuuta 1945.[2]

KomentajatMuokkaa

  • D. Sandersson, DSC 15. maaliskuuta 1941 -
  • P. G. Sugden 23. helmikuuta 1942 -
  • L. E. D. Walthall, DSC (tilapäinen) 30. kesäkuuta 1942 -
  • N. R. Corbet-Milward 15. heinäkuuta 1942 -
  • T. W. May 7. elokuuta 1943 -
  • M. A. Lacayo 1. huhtikuuta 1945 -

Palvelus Australian laivastossaMuokkaa

Laivue perustettiin uudelleen 25. huhtikuuta 1950 St. Merrynissa osana Australian laivaston ilmavoimia kalustonaan Fairey Firefly AS.6 koneet päällikkönään komentajakapteeni Ronald Lunberg. Laivue liitettiin 21. tukialuslentorykmenttiin yhdessä 808 laivueen kanssa. Lentorykmentti siirrettiin lokakuussa HMAS Sydneylle, josta se siirrettiin joulukuussa Jervis Bayn lentotukikohtaan.[1]

Laivue osallistui Korean sotaan, minne laivue siirtyi Sydneyn kannella 31. elokuuta 1951. Korean sodasta palattuaan seuraavana vuonna se osallistui muun muassa Britannian ydinasekokeisiin operaatio Hurricaneen. Se siirrettiin lyhyeksi aikaa HMAS Vengeancelle ennen lakkauttamistaan 27. huhtikuuta 1955 Nowrassa.

Laivue perustettiin uudelleen 23. elokuuta samana vuonna Culdrosessa kalustonaan Fairey Gannet AS.1 sukellusveneentorjuntalentokoneet. Se osallistui HMAS Melbournen käyttöönottotesteihin ja palasi 23. huhtikuuta 1956 tukialuksen mukana kotimaahan, jossa laivue siirtyi Jervis Bayn lentotukikohtaan. Laivue lakkautettiin 18. elokuuta 1958.

Laivue perustettiin 18. heinäkuuta 1963 Nowrassa kalustonaan Westland Wessex 31A sukellusveneentorjuntahelikopterit. Se siirrettiin myöhemmin samana vuonna Melbournelle, jossa laivue palveli lentotukialuksen huoltoon siirtymiseen saakka. Vuoden 1969 alussa laivueen kalustoksi vaihdettiin Wessex Mk31B:t ja se palasi Melbournelle.

Kalustoksi vaihdettiin 2. helmikuuta 1976 mennessä Westland Sea King Mk.50 helikopterit. Melbournen poistuttua käytöstä 1982 laivue siirtyi Nowraan. Laivueen rooli vaihtui S-70 helikoptereiden palvelukseen tulon myötä 1992 lähinnä tuki- ja kuljetustehtäviin. Laivue aloitti joulukuussa 2007 muuntokoulutuksen MRH90 kalustolle, joka korvaa Sea Kingit vuoden 2010 aikana.

LähteetMuokkaa

  • Finnis, Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
  • Wragg, David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
  • Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
  • Kay, Anthony L. & Smith, J. R.: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
  • Australian laivaston sivusto - 817 NAS (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Fleet Arm Archive
  2. a b c d e Wragg s. 154

Aiheesta muuallaMuokkaa