Reichsparteitagsgelände

Reichsparteitagsgelände eli ”valtakunnanpuoluepäiväalue” oli Nürnbergissä Saksassa sijainnut tapahtuma- ja urheilupuisto, jossa järjestettiin 1930-luvulla kansallissosialistisen puolueen (NSDAP) vuosittaiset Nürnbergin puoluepäivät. Alueella oli spektaakkelimaista tapahtumaa varten useita rakennelmia, joista osa on säilynyt nykypäivään. Mahtavimmat alueelle suunnitellut rakennukset jäivät keskeneräisiksi toisen maailmansodan puhkeamisen vuoksi.

Kartta Nürnbergin puoluepäiväalueesta, toteutumattomat rakennukset himmeällä.

Puoluepäiväalueen laajuus oli kaikkiaan 16,5 neliökilometriä. Alueella on Dutzenteich-niminen järvi.

Rakennukset

Puoluepäivät Luitpoldarenalla 1934.

Zeppelinfeldin katsomo 1930-luvulla.

Zeppelinfeldin katsomo 2015 (takasivu).

Valmistuneet rakennukset

Alueella sijaitsi entuudestaan useita rakennelmia. Vuonna 1906 valmistunut ulkoilmatapahtumapaikka Luitpoldhain muutettiin vuosina 1933–1936 Luitpoldarena-nimiseksi suureksi aukioksi korokkeineen. Se toimi puoluepäivien päänäyttämönä aina Zeppelinfeldin valmistumiseen asti. Natsipuolue oli kokoontunut siellä jo vuosina 1927 ja 1929. Lähellä oli vuonna 1906 valmistunut 16 000 katsojan messuhalli Luitpoldhalle, jossa puoluekokoukset kokoontuivat. Vuonna 1928 valmistunut vanha urheilustadion palveli Hitlerjugend-järjestön tapahtumia. Lisäksi alueella oli vuonna 1929 valmistunut Ehrenhalle (”muistohalli”), muistomerkki ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneille. Luitpoldarena maisemoitiin takaisin puistoksi sodan jälkeen, Luitpoldhalle tuhoutui liittoutuneiden ilmapommituksissa vuonna 1942. Stadion ja Ehrenhalle ovat säilyneet nykypäivään.

Uudisrakennuksista ensimmäinen oli arkkitehti Albert Speerin suunnittelema, vuosina 1935–1937 rakennettu Zeppelinfeld-stadion. Juran kalkkikivestä rakennettu, muinaisen Pergamonin alttarin innoittama ja kansallissosialistista uusklassismia edustava katsomorakennus (Zeppelintribüne) oli 390 metriä pitkä ja 24 metriä korkea, ja siinä oli 70 000 paikkaa. Speer pyrki siinä ensi kerran soveltamaan niin sanottua raunioarvo-oppia, jonka mukaan rakennus oli suunniteltu sellaiseksi, että se raunioituisi kauniisti vuosituhansien kuluessa. Amerikkalaiset miehitysjoukot järjestivät voitonparaatinsa Zeppelinfeldillä 22. huhtikuuta 1945 ja räjäyttivät katsomon huipulla olleen hakaristiveistoksen. Katsomon päällä ollut pilarihalli purettiin sortumisvaaran vuoksi vuonna 1967, mutta muilta osin rakennelma on säilynyt. Se toimii nykyään Norisring-autokilparadan katsomona.

Alueen halki kulkee vuonna 1938 valmistunut kahden kilometrin mittainen Grosse Strasse -niminen leveä paraatikatu, joka osoittaa kohti kaupungin keskustassa sijaitsevaa Nürnbergin linnaa.

Keskeneräisiksi jääneet rakennukset

Kongressihalli.

Puoluepäiväalueen muiden rakennusten oli tarkoitus valmistua vuoteen 1945 mennessä. Osin valmiiksi ehti arkkitehti Ludwig Ruffin vuonna 1934 suunnittelema kongressihalli (Kongresshalle), hevosenkengän muotoinen, noin 50 000 – 60 000 katsojan kokoinen katetuksi tarkoitettu stadion. Sen ulkonäkö jäljittelee Rooman Colosseumia, tosin se on esikuvaansa suurempi. Kongressihallin rakennustyöt keskeytyivät vuonna 1943, jolloin seinät olivat valmiina mutta katto ja sisustus puuttuivat. Rakennus on säilynyt ja nykyään Nürnbergin kaupunki vuokraa sitä erilaiseen käyttöön.

Speerin suunnittelema Märzfeld eli Marskenttä olisi ollut armeijan taistelunäytöksille tarkoitettu 995 x 611 metrin laajuinen paraatikenttä, johon olisi kuulunut 160 000 hengen katsomo. Sitä olisi ympäröinyt kolme kilometriä pitkä aita, jossa olisi ollut 28 kivitornia ja niiden välissä riippumassa 960 valtavaa hakaristilippua. Lisäksi Marskentän kunnia-aition luo olisi pystytetty 60 metriä korkea naishahmoa esittävä patsas. Marskenttää alettiin rakentaa vuonna 1938, mutta työt keskeytettiin kaksi vuotta myöhemmin, kun valmiina oli osa katsomoa ja 11 ympärystornia. Puolivalmiit rakennelmat tuhottiin räjäyttämällä 1967 ja niiden kivimurska käytettiin läheisten meluvallien rakennusaineena. Kentän paikalla on nykyään asuinkerrostaloja.

Mahtavin Speerin alueelle suunnittelemista rakennuksista oli Deutsches Stadion, joka valmistuessaan olisi ollut maailman suurin urheiluareena. Sen esikuvana oli Ateenassa sijaitseva antiikin aikainen Panathinaïkó-stadion. Stadion olisi ollut 550 metriä pitkä, 460 metriä leveä ja 93 metriä korkea. Katsojapaikkoja olisi ollut 405 000, neljä kertaa niin paljon kuin Speerin suunnittelemalla Berliinin olympiastadionilla. Katsomossa olisi ollut 150 penkkiriviä ja yläriveille olisi vienyt 264 pikahissiä, joihin olisi mahtunut yhtä aikaa 32 000 ihmistä. Deutsches Stadionin peruskivi laskettiin syyskuussa 1937, mutta rakennustyöt eivät edenneet kovinkaan pitkälle. Stadioniin tarkoitettua graniittia louhittiin muun muassa Flossenbürgin keskitysleirillä. Graniittia tilattiin myös kahdeksalta suomalaiselta kiviveistämöltä 59 miljoonan markan arvosta. Pääosaa tilatusta graniitista ei ehditty toimittaa Saksaan ja se siirtyi sodan jälkeen niin sanottujen saksalaissaatavien osana Neuvostoliiton omaisuudeksi.

Alueen suojelu ja museo

Vuodesta 1945 alueen on omistanut Nürnbergin kaupunki. Jäljellä olleet rakennukset suojeltiin historiallisena muistomerkkinä vuonna 1973. Kongressihallin yhteydessä on vuodesta 2001 toiminut Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände (”valtakunnanpuoluepäiväalueen dokumentaatiokeskus”) -niminen museo.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reichsparteitagsgelände Wikimedia Commonsissa

• Geländeinformationssystem ehemaliges Reichsparteitagsgelände (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)